Ninon blogi on taas vietellyt hiljaiseloa, koska a) tuntuu olevan nyt koko ajan kamala kiire ihan jo arkea eläessä ja b) ei olla tehty Ninon kanssa juur mitään viime aikoina. Jälkitreenit on nyt talvitauolla ja hakuilutkin on sattuneet nyt pitkään aina jotenkin päin töiden kanssa päällekkäin. Eli Ninon elämään on viime päivät kuuluneet nippa nappa normilenkit, vähän nekin työllä ja tuskalla kun taas tuntuu aina satavan vettä. Pari kertaa ollaan mielen virkistykseksi otettu esine-etsintää,silläkin uhalla että lehdet taas kerran tursuaa tekstiviestejä ja muuta mukavaa irti olevista koirista... Me ei kyllä niitä juuri koskaan nähdä, että liikkuvat vissiin sitten joinain muina aikoina kun me,kun niin kovasti häiriötä ja pelkoa aiheuttavat? Ok, ihan asiaahan tuo on että koirat pitäs olla kiinni ja enpä itsekkään irtokoirista pidä,mutta toisaalta eipä mua häiritse jos joku koiraansa treenaa, lenkittää tai leikittää irti, kunhan se koira sitten pysyy hanskassa ja otetaan vierelle/hihnaan kun muita kulkijoita lähistöllä näkyy. Taitaa nykyään olla nää kissat ja koirat  jo ikuisuusaihe lehtien palstoilla,mutta henkeen ja vereen eläin-ihmisenä jotenkin paha mieli niistä aina tulee..

Kissasta puheen ollen,ei tartte sellaista meidän perheeseen miettiä,koska hoffistahan on moneksi ja näköjään myös hiiren pyytäjäksi.=) Iltalenkillä tuossa männä iltana ja ihan hihnassa Nino otti ja nappasi saaliikseen hiiren. Mie luulin,että se lähti jonkin roskan perään ryntäämään,mutta hiirenhän se nappasi. (Juu,mutta ei tosiaankaan sitä syönyt!) Oonkin joskus ihmetellyt että miksei meidän pihalla myyrät myllerrä eikä hiiret tee tuhojaan varastossa,tais nyt sitten syy selvitä. =)Jotta tällänen tapaus.

Mutta näin meillä nyt lyhyesti, Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!