Vappu-aattona funtsailin,että mitähän tekis lenkin kanssa ja Niina kun vielä soitteli ja kertoi,että olivat Sakun kanssa pyöräilemässä,niin tottakai sitten meikäläinenkin. Tai päätin ottaa fillarin ainakin mukaan,jos ei polkeminen onnistu,niin sitten talutan. Viime kesänähän pari kertaa kokeiltiin,aika hyvällä menestyksellä. Muutaman kerran hampaat oli puntissa ja pyöränrenkaassa,mutta sitten jo sujui. Mutta se pyöräily sitten kuitenkin jotenkin jäi. Nyt  sitten uusi startti. Alkumatka mentiin aika lailla talutellen,tuli tuttuja koirakoita vastaan ja siinä piti sitten haastella. Sitten tuli pari isompaa alamäkeä ja todellakaan,niitä en pyörän selässä mennyt. Tasamaat sitten poljeskeltiin ja sehän melkein sujui. Kurvattiin muutama kilsa mun isän luokse ja siellä luova tauko ja siitä takaisin kotiin. Kotimatka meni paljon sujuvammin, kissa tiellä pisti mut hyppäämään pois fillarin kyydistä, mutta pyörätiellä kulkeva koira ohitettiin sujuvasti ajamalla autotiellä. JES!

Tänään sitten uusittiin pyörälenkki, mentiin sellanen kolmisen kilsaa sellasta hiljasta ravia. Todellakaan kovempaa en uskalla polkea ja turha se on tietty koiraakaan repiä. Tänään meni reissu jo kuin vanhalta tekijältä, muutama äkkipysäys lyhytpylväälle katkoi tasasta menoa,mutta muuten sujui hyvin. Nyt kun sitten välillä tulis pyöräiltyä,sais NInokin toisenlaista liikuntaa kun pelkkä kävely.

Eilen vieteltiin mukava päivä mammalla kera bulli-Ritan.Vähän löytyi pariskunnalta leikin tynkääkin,vaikka Ninolla on Ritan mielestä edellen turhan raju tyyli taklata. Jos leikit ei ihan yksiin käy,niin ainakin meidän suvun kaikki koirat tuntuu rakastavan paskaojia..

Kateellisena vaan katsoi,että niin vaan se meidän koira on aina vissiin se porukan paskasin. Ja rypee sitten vielä kuraojan jälkeen ympäröivän maastonkin..Pitäskö vaihtaa rotua?

Nino rypemisen jälkeen (harmi kun tää vuodatus ei näytä yhtään selkeesti näitä kuvia,ei nääs näytä yhtään niin pahalta..ja tietysti hajukin puuttuu)

Rita rypemisen jälkeen

Leikkiä ja tilusten tarkkailua

Pikkasen oli kuvaaminen haasteellista,kun sata kiloa koiraa pyrkii koko ajan runnomaan kintuille. Miksi koirien pitää aina leikkiä jaloissa???

Vanha herra Romppana sai tyytyä pihavahdin hommiin. Kolmanneksi kirmaajaksi ei sitä uskallettu ottaa.

Käytiin me sitten kaksistaan pitkästä,pitkästä aikaa Ronin kanssa kävelyllä. Löytyy sitä vaan vanhuksesta vielä virtaa ja voimaa. Mutta mukava oli lenkkeillä ihan kaksin hetki.=)