Eilen aamulla startattiin siis kohti Haukkulaaksoa ja Ekho:n
hoffileiriä, kokoonpano oli sama kuin viime kesänäkin,eli meidän
lisäksi mukaan lähti Katja ja Vallu sekä Kati ja Leevi. Mukavasti
leirille oli väkeä saapunut,aamun esittelykierroksella hoffeja oli
parisenkymmentä ja iltapäivällä muutama vielä lisää.
Aamun treeniohjelmassa oli jälkeä tai viestiä, mieltymysten mukaan. Myö
suunnattiin jäljelle, jossa Kathrina ystävällisesti teki Ninolle
mukavan 400m jäljen. Jälki oli aika koheltamista ja miekin sain ihan
kunnolla tuntumaa Taipalsaaren maaperään, menin siis turvalleni. Ja
vähän sen jälkeen sitten metsästä ilmestyi koira ja sienestäjä. Se
sitten sotki jäljestyksen hetkeksi kokonaan, vaikkakin, toisaalta hyvä
että sattui kerrankin reippaasti häiriötä jäljelle. Tuli sitäkin
treenattua. Kuudesta kepistä Nino löysi viisi. Hyvin se keppejä ilmaisi
ja sitä hävyksiin jäänyttäkin etsi kauan,mutta ei löytänyt,kuten ei myö
ihmisetkään. Liekö kuiten väärä paikka mitä nuuskutteli tai jotain.
Juomatauko jäljen jälkeen
Jälkitreenien jälkeen oli tarjolla ruokaa (hyvää!) ja sen jälkeen
koiruuksien kuvausta. Iltapäivällä sitten tottistreeniä,esineruutua ja
agilityä. Myö käytiin lorvimassa hetki tottiskentällä,olishan siellä
ehkä jotain kannattanut tehdäkkin, kun olisi ollut tietäviä
neuvonantajia paikalla.. Sieltä suunnattiin sitten esineruutuun. Nino
haki ruudusta kaksi esinettä, ensimmäinen kerta muutes,kun vieras vie
esineet ruutuun. Kyllähän Nino ne sieltä haki, ensin tosin vei
ensimmäisen esineen kauemmas, toi sitten sen toisen ja sen jälkeen
vasta sen ensimmäisen..Eli ihan ei esineruutu mennyt niinkuin piti ja
hallintakin oli hukassa,mutta pääasiahan on hauskanpito.
Suurin hauskuus, ainakin yleisölle oli agility. Blondit radalla:Olikohan
kolmas kerta,kun Ninon kanssa yleensä mennään agiesteitä. Ehkä ei
kannattaisi kuiten aloittaa agi-uraa menemällä sata lasissa ja kaikkia
esteitä kerralla. Ihan aluksi Nino hyppäs tottiksen pystyestettä päin,
ihan vain innoissaan. Siitä sitten radalle ja Nino kaarsi joka esteen
jälkeen mun eteen ja muutaman kerran kun oltiin siinä säädetty mie
pääsin taas tutustumaan Taipalsaaren maaperään, vissiin melkein voltin
kera. Kädellä kai koukkasin esteeseen ja taas oltiin turvallaan ja este
levällään. (Edit: Kädellähän mie sen esteen koukkasin, todistusaineisto
A´la Katja Tilli)
Ja hetken päästä Nino vielä törmäsi esteen rimaan.. Eli eipä taida olla
meidän laji.. Vaikkakin käytiin vielä ennen kotiinlähtöä salaa ja
katseilta suojassa rata pariin kertaan läpi, hiukka vaan
rauhallisemmalla tahdilla..
Varsinaisten touhujen lisäksi ehdittiin
siinä haastella hoffijuttuja ja vaihdella kuulumisia. Ja Nino pääsi
taas päivän kohokohtana pulahtamaan uimassa.
Mammanpojalla oli taas tuhottoman vaikeaa olla missään kiinni,etenkin jos mami oli näkyvissä tai kuultavissa.
Mie en haluuuu olla täs!
Rasittavaa! Mutta kun ei autossakaan viittis koko aikaa pitää,etenkin kun vieläkin auto lämpiää saunaksi auringonpaisteessa.
Meillä oli hirmuisen hauska leiripäivä, KIITOS
siitä kaikille! Rankka päivä oli, sekä koiralle että ohjaajalle. Vielä
tänäänkin uuvuttaa ja lihaksia särkee..mustelmat ovat kyllä hyvin
olemattomia.
Leirikuvia löytyy TÄÄLTÄ kuvat:Katja Tilli
sunnuntai, 2. syyskuu 2007
Kommentit