Viime viikonloppuna suunnattiin Ninon kanssa kohti Taipalsaarta ja Haukkulaaksoa Ekhon (Etelä-Karjalan hoffit) leirille. Edellisestä leiristä olikin jokunen vuosi,Miro tais olla silloin ihan vauva,kun viimeksi leiri oli. Ekaa kertaa mie olin päättänyt jäädä sinne myös yöksi. Lauantai-aamuna suunnattiin matkaan kolmen hoffin+yhden aussin voimin ja lauantai päivää vietettiin metsä-ja peltojäljellä sekä agiliitelyäkin pääsi kokeilemaan. Metsäjäljellä meillä oli 7 eritasoista koiraa. Nino jäljesti hienosti ja jopa rauhallisesti,ekaa keppiä lukuunottamatta kaikki löytyi eikä  kouluttajalta tullut mitään ihmeempää palautetta eli ihan ok treeni.

Tässä tehdään jotain jäljellä. (Katja Tilli)

Metsän jälkeen oli ruokatunti ja siitä sitten viime tipassa päätettiin vielä suunnata peltojäljelle. Peltojälki ei sitten mennyt ihan niin putkeen,ehkä osasyynä lehmänp**ka traktori,joka teki pienen harhan jäljelle. Nino ei ole mikään kamalan tarkka jäljestäjä,joten pelto ei ole meillä muutenkaan ihan bravuuri-juttu. Mutta 3/4 keppiä sieltäkin. Kulmiin yritin laittaa namia,että tarkentaisi niitä,mutta ei siitä suuremmin hyötyä ollut,vähän siinä sitten oijottiin.

Peltoilun jälkeen vielä vähän agijuttuja,pussia ja putkea ja kokeiltiinpa nyt 8 vuotiaana ekaa kertaa pk:n metristä estettäkin. En muista että sitä oltais koskaan vielä hypitty,mutta hyvin se vielä yli meni,vaikka mua vähän kauhistutti. Että ehkä ei vielä olla fyysisesti (saati henkisesti, kädet on nääs taas riekkujaisista mustelmilla) veteraani-ikäisiä.

Maailman vaikein este

Nino ja A

Kuvat: Katja Tilli

Iltaa vietettiin sitten saunoen ja grillipaikalla koiria (ilman koiria)kouluttaen yhteen asti,ehkä muutamasta siideristä johtuen mulla oli veto aika poijes sunnuntaina. Yö meni  muutenkin mönkään,nukkuminen vieraassa paikassa ei ole mun juttu ja aamuyöllä Ninon piti päästä ulos. Karvat pystyssä se meni puhisten pitkin pusikoita,mikä lie siellä kulkenut.

Sunnuntaina sitten kuitenkin tottisteltiin,uskallettiin mekin sitten lopulta vähän seuruuta tekemään kouluttajan seurassa.Tottishommat vaan ei ole mun juttu,ei koirassa vikaa ole,mutta mie olen menettänyt uskon ja toivon,että mie jotain oppisin. Ei piisaa älli, ei ole riittävää pitkäjännitteisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Siinä sitten tottiksen seurailun ohessa touhuttiin omiamme lammen rannassa ja viskeltiin frisbeetä. Lenkkimaastot tuolla olisi upeat,mutta nyt oli hirvimiehiä joka notkossa,niin metsään ei uskallettu.

Hups

Ninolla on kivaa!

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä esineruutuilemassa,huonolla menestyksellä. Oli kyllä väsymyksestä vai mistä lie niin onnetonta koko työskentely että hoh-hoijaa.

Mutta leiri oli kiva, toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna,kiitos kaikille!

Leirin jälkeen onkin mennyt hiljaiselossa,pari päivää huilattiin,jo ihan töidenkin vuoksi. Sitten on sattunut kaikenlaista,vakavia sairastumisia perhepiirissä,joten ajatukset on ollut vähän muualla. Vaikkakin hyvää teki käydä kertaalleen sienimetsällä tuulettamassa ajatuksia. Tänään treenattiin omalla porukalla jälkeä,huono homma, ettei meillä ollut autoa ja Ninon olisi pitänyt olla puussa kiinni koko treenin ajan. Juu ei,ei sinä muuta ongelmaa,mutta koira ei osaa olla ehkä sekuntiakaan hiljaa,jos mie olen metriä kauempana. Onneksi on ihania treenikamuja jotka auttaa, Nino heilahti pakun kyytiin aikansa haukuttuaan ja päästiinpä vielä samalla kyydillä metsästä poiskin. Jälki meni ihan liialla vauhdilla ja mulla oli ajatukset liiaksi ihan muualla. Kepit löytyi kolmosta lukuunottamatta, vimpokin olis jäänyt,mutta löytyi lopulta. Ehkä olisi ollut viisasta jäädä kotiin,auto isännällä,pinna kireällä ja mieli huolissaan ei ehkä ole viisain treeni- mieliala... Ens viikolla toivottavasti on toisin,kun vietellään kauden päättäjäisiä.

Ninon kotisivut viettävät mun ymmärtääkseni päättäjäisiä tänään,muistaakseni tänään on viimeinen päivä kun ne näkyvät. Katselin hallintasivun laskurista,että 3.8.2006 lähtien sivuilla oli 45237 käyntiä. Kiitos kaikille! Blogi siis jatkaa kyllä eloaan edelleen eli tervetuloa edelleen tänne.