Kuten kuvasta näkyy,aika löysä meininki meillä.

Äitienpäivä-iltana alkoi meillä yrjötauti ja vaikka nyt ei ollu pahin laatuaan,niin kyllä se voimat vei ihan kivasti.

Tiistaina kuitenkin raahustettiin Ninon kanssa jälkitreeneihin,että sai Nino vähän jotain puuhaa,lenkille kun ei todellakaan jaksattanut mennä. Ja hyvä kun mentiin,koska saatiin vallan loistava treeni. Oltiin treenikaverin kanssa tallattu jäljet osittain samalle alueelle (kerrankin mie olin ollu oikeassa paikassa tallomassa.) ja sehän tarkotti sitä,että Ninon jäljen lopussa oli sitten oikein kunnolla harhajälkiä,koska siellä oli mun lisäksi menny jo toinen koira ja liuta treenikavereita. Vauhdilla taas mentiin alkumatka jäljestä ja joku pikku haaverikin siinä kai kävi,Nino vähän jossain välissä hyppäs taakse päin ja sai  pienen pienen vekin silmän alle,luultavasti tökkäs johonkin tikkuun. Mutta se ei tahtia haitannut ja onneksi se ei ollut käärmeen purema. Kepit löytyi kaikki, yhdellä jouduin pikkasen kiskoa takasinpäin,kun juoski ihan suoraan kepin yli.  Jäljen loppupuolella oli sitten se harha ja yllätys,yllätys Nino paahtoi vakaan varmasti sitä omaa jälkeään ja ihan loppuun asti. YES! Onneksi se sattui niin jäljen loppupuolelle,että Nino oli jo niin omaksunut sen oman jäljen,että ei siitä harhasta sekoontunut. Pitää joskus kokeilla ihan tarkotuksella tehtyä harhaakin. Tosi tyytyväinen siis sai olla ja jälki oli muutenkin tosi kiva, vähän ohjaajan hämäystä mukana,kepit kun oli merkattu ja näin yhden merkin ja luulin jo koiran menevän vikaan,mutta siihenpä olikin tehty sellanen pieni kiemura.

Eilen sitten puolestaan hakuiltiin ja ihan kivasti meni sekin,vähän jo kolmannella ukolla tahti hiipui,taitaa Ninon suurin innostus löytää niitä ukkoja rajoittua yhteen tai kahteen löytöön. Mutta tasaseen tahtiin mennään nyt, menee ukoille, pysyy siellä, ilmasee haukulla (ainakin jonkinmoisella) eli ihan riittävästi meille.