Saatiin pidettyä joulukiireiden keskellä rauniotreenit, mukavan
ahkerasti ehtii väki vielä treeneihin tulla,vaikka varmasti pukkaa
kiirettä yhdellä sun toisella. Nino oli treeneissä täynnä vauhtia,
liekö osasyynä, että olen pikkasen yrittänyt koiratouhuilua, lenkkejä
sun muuta vähentää, osittain olosuhteiden pakostakin,kun ei kintut enää
niin kepeästi nouse tuolla lenkillä. Pientä varautumista jo nyt siis
lähestyvään tammikuuhun. Toiveissa tosin on, että perheenlisäys ei
hirmuisia muutoksia kuitenkaan toisi tullessaan, harrastuksia on
ajatuksena jatkaa eikä koiran eloa muutenkaan ole tarkoitus rajata.
Mutta varmastihan tuo jotain muutoksia tuo, etenkin alkuun, vaikka
kuinka yritän olla toista mieltä. =0)
Tämän päivän treenit Nino veteli lähes omatoimisesti, muutamaan kertaan
mulla ei ollut hajuakaan missä koira touhuaa ja ensimmäisen maalimiehen
luoksekkin koira meni omatoimisesti, haukahti kerran ja kaatoi putken
suulla olleen levyn ja sinne vaan putkeen maalimiehen seuraksi. Siitä
vauhdilla toiselle maalimiehelle, jolta ensin nykäistiin pipo päästä
(ei tainnut olla selvillä kuka piilossa lymyää, kun kasvot oli
piilossa), napakka haukku oli jo menossa, kun itse ehdin paikalle.
Kolmas maalimies oli hankalin, luukkua koira ei saanut auki, eikä
millään meinannut uskoa ettei tyhjässä kopissa ollut ketään, vaikka
pariin kertaan luukun alle yhdessä kurkattiin, siitä viereisestähän se
sitten löytyi. Mistään koiran ohjailusta ja lähettämisestä ei juuri
tänään ollut tietoakaan, mutta toisaalta positiivista oli,että välillä
löytyy potkua omatoimiseen työskentelyyn, vähän kun on tuota
mammanpojan vikaa..
sunnuntai, 17. joulukuu 2006
Kommentit