Ninon haavat on parantuneet hyvin ja turvotus laskenut.Itse asiassa ollaan vielä jälkikäteen mietitty,että voi ollakkin,että ainakin osa korvan haavoista on saattanut tulla Ninon pyrkiessä pois aitauksesta. Jotenkin osa korvan haavoista ei täsmää koiran hampaiden aiheuttamiksi,vaan ovat niin pinnallisia viiltoja,että ehkä ne on repinyt aitaverkko. No sama tuo,paranemaan päin ovat,samoin kuin Maxin vammat. Lääkkeiden ottaminen vaan on tuskaa,ensin maiskutellaan ja luimistellen luikitaan pakoon ja vielä kun ne on tunkevineen kuinka syvälle se onnistuu ne sylkemään ulos. No jokunen päivä vielä taistellaan. Haavojen putsaaminen on onnistunut kuonokopan kanssa,ehkä onnistuis ilmankin,mutta mie olen varmempi otteissani kun koppa on päässä.

Eläinlääkäriltä saatiin lupa liikkua ihan normaalisti,joten ollaan käyty muutaman kerran perinteisillä mustikkaretkillä,aika laihoin tuloksin,3 litraa per kerta. Missä lie ne runsaat mustikkasadot? Ja tiistaina ihan normaalisti jälkimässä. Esineruutu ja jälki menivät hyvin,vähän Nino oli normaalia rauhallisempi (hyvä vaan),mutta kun jaksoi hyvin,annoin tehdä jäljenkin loppuun,vaikka ajatuksena oli,että jos siltä vaikuttaa jätetään kesken. Kakkoskeppi jäi,etsi sitä,mutta oli mennyt jo liikaa yli,mutta muuten meni jälki tarkasti ja maaston vaihteluakin oli vähän joka lajia. Nyt alkaa Ninolla luultavasti muutaman viikon treenitauko,ainakin virallisista treeneistä ja mulla alkaa olla loma lusittu. Elokuun lopussa sitten loput onneksi.