Treenitauko ja helteetkin on jo ohi, jostain pitäis saada kirjotus-inspis päälle. On taas aika pitkä tauko edellisestä kirjoituksesta.. Ja valokuviakaan ei ole tullut otettua justiinsa lainkaan koko kesän aikana,vaikka ollaan uimassa käyty ja mustikkametsässä kykitty ihan urakalla ja sieltähän niitä olis voinut napsia,mutta aina on jäänyt kamera kotiin. Tää taitaa olla ainut todistus-aineisto mustikkametsästä,vaikka ei tuossakaan niitä mustikoita näy.

Saattaapi olla,että Ninon kotisivut katoavat tässä piakkoin,vähän olen miettinyt,että en taida niitä enää jatkaa,kun ei sinne sen kummempia asioita tule koskaan laitettua,mutta tätä blogia yritän kyllä pyörittää edelleen. Eli suoraan tänne sitten jatkossa,jos ken täällä käy.

Mutta tosiaan,muutaman viikon treenitauko pidettiin ja se teki kyllä hyvää! Viime viikon treenit meni hienosti, pientä sinkoilua oli hiekkakuopalla,josta jälki lähti,mutta sen jälkeen parani ja kepit, sitä ekaa lukuunottamatta nousivat. Eiliset treenit oli ihan huiput, ominemme mentiin ja vähän loppu-osassa toikkaroitiin tien ylitys vikaan ja lopulta Nino pysähtyi juomaan. Mulla kun ei ollut hajuakaan minne pitäisi sitten mennä,laskin koiran irti ja sieltä se vielä bongasi jäljen ja vielä ennen viimeistä keppiä yritin sitä kiskoa pois,kun olin varma,että vikasuuntaan menee,mutta eipä mennytkään. Kaikki 8 keppiä löydettiin,wau!

Mustikoiden lisäksi ollaan poimittu viinimarjoja velipojan pihalta, koirat on nyt visusti olleet erikseen,ettei mitään kähinöitä enää synny.. Ei edes olla uskallettu pitään niitä niin,että toinen on tarhassa ja toinen pihalla,vaan Max on ollut sisällä tai parvekkeella ja Nino Danan kanssa tarhassa. Nino on kyllä niin vauhkona tarhassa,että se vielä joku kaunis kerta tuhoaa sen maan tasalle, viimeksi se onnistui  jo murtautumaan portista vapauteen.. Ei tulis Ninosta tarhakoiraa ikinä. Luojan kiitos,että syksymmällä edessä olevaa etelän reissua varten Nino kävi muutaman tunnin treenaamassa yhteiseloa Velmu-hoffin kanssa ja kaikki meni suht hyvin. Purinoita Nino oli pitänyt, jos Velmu yritti liian liki hillumaan,mutta matkustivat mm. auton paksissa sulassa sovussa. Eli toivottavasti suunnitelmat pitää, eikä Ninoa tarvitse viedä mihinkään hoitolaan sitten kun reissun aika koittaa. Sehän (saati mä reissussa!) tulis siellä varmaan hulluksi.

Omien koirahommien lisäksi ollaan päästy nuuskuttemaan näitä

Miron kanssa, pieniä ja turvallisia (kaikki siis varattu) hoffipentusia.

Ja Miro vielä tapasi mamman matkassa ollessaan näitäkin

Miron mielestä molemmat voisi kyllä muuttaa meille ja Ninon voisi sitten laittaa ulos asumaan,jos ei tule näiden kanssa toimeen.Ehkä me kuitenkin odotetaan isompia tiluksia,ennen kun lauma alkaa kasvaa,vaikka kieltämättä välillä pentukuume nostaakin päätään,etenkin kun miettii,että Nino se vanhenee koko ajan. Reilun kuukauden päästä jo 8v. Onneksi ikä ei näy oikeestaan muussa kun vähän rauhoittuneessa käyttäytymisessä,mitä niin monen monen monta vuotta on odotettu!