Viikko töitä taas takana ja pakko myöntää,että aina ei jaksa ja ehdi koko aikaa touhottaa. Eli Ninokin on ollut tyytyminen vähän vähempää ja hyvin se on tyytynytkin. Ollaan taidettu viikon sisällä kiertää yksi pitempi lenkki (siis meidän mittakaavassa pitempi lenkki on pituudeltaan väh. 5km ja kestoltaan ainakin se tunti =) )ja kerran oltu ilta pimeässä tunti pellolla hortoilemassa ja etsimässä millä helkutilla päästään niiden sikaleveiden ojien yli. Tai koira kyllä pääsee,mutta töpöjalkaiset ei.. Ei noi pelto-ja metsälenkit paljon remmilenkeistä eroa, jos ei kaveria ole mukana. Ja ketään juoksu-ja painikaveriakaan ei olla tavattu aikapäiviin. Tylsää.
Nino on taas parina päivänä ollut liikkeellä varustettuna suurella vahtivietillä, vahtihaukulla pitää ilmaista metsiköissä remuavat pikkupojat ja muutama muukin tosi vahdittava asia. Jännästi tuo käytös ailahtelee,välillä ei hetkauta oikein mikään ja sitten joskus kaikki.. Iltapimeällä mua nyt ei suuremmin haittaa,vaikka hihnassa kulkeekin "iso ja vihainen" koira, mutta päivällä vois kuono välillä pysyä kiinni.=)
Lauantai-sunnuntai välisenä yönä olikin sitten taas koiran omistajuuden ihanuus katossa.. Isäntä herätti vaille yks yöllä (olin ollu illan töissä ja just pari tuntia nukkunut),että Nino oksentaa. Hetken funtsin,että häh,mitä?? Syömässähän se on? Ja sitten äkkiää ylös,ei jumalvita,se tosiaan oksentaa ja sille ruskealle, isolle olkkarin matolle. Ja viiteen kohtaa.. Miks aina sinne??? No siinä sitten aikani pesin mattoa, levitin puoli asuntoa sanomalehtiä ja pyörin punkassa ja oottelin,milloin tulee lisää ja aamulla viideltä ylös..En tiedä mikä Ninoa vaivasi, ei se sen jälkeen enää oksentanut ja muutenkin vointi on ollut ennallaan.
Tänään ollaan sitten viikon lorvimisia otettu vähän takaisin, liikunnan ja puuhailun merkeissä,käveltiin ensin vaunujen kanssa mummilaan, ja ihan reippaina pitemmän reitin kautta. Siinä matkassa vierähti tunti. Sen jälkeen vielä pellolle ja metsään juoksemaan, vähän sitä juoksua tulee,kun koira pääsee juoksemaan mun ja mummin väliä. Mummin kanssa vois onnistua ihan virallinen viestitreenauskin. =) Otettiin pellolla muutama esineruutukin,mutta mie onneton unohdin,että alueella minne vein esineen, oli myös keppi jolla leikittiin aiemmin ja senhän koira toi. No esine sekin..
Toinen esine onnistui paremmin,mutta kyllä Nino kovasti vaan jäljestää. Erilaisia esineitä se ei onneksi tunnu vierastavan, tänään etsittiin heijastinnauhaa ja muovista pankkikorttikoteloa.
Muutama kuva peltokeikalta,huomatkaa alimman ilme.=)
Peltokeikan jälkeen jouduttiin Ninon kanssa vielä jatkaa lenkkiä,mummin lähtiessä laittamaan meille ruokaa, kun Miro päätti herätä kesken päikkärien. Mutta eipähän herra enää uudestaan nukahtanut,vaikka pari kertaa siltä näytti, puolisen tuntia tallattiin vielä katuja ,mutta joka kerta kun tiellä ajoi auto,vaunuista kuului PRRR. Istumaanhan se oli pikkumies auteltava katsomaan niitä PRRR.=).
Kommentit