Ei ole blogimaailma unohtunut,mutta miten tässä on aika olevinaan niin kortilla ja kun kovin ihmeitä ei edes ole tapahtunut,niin kirjoittaminen on jäänyt.

Mutta jotain päivitystä; Perjantaina käytiin siis ekan kerran jäljellä,lunta oli metsässä lopulta vielä vähän liikaakin,joten kolmelle koirakolle saatiin n. 100m per koira tallattua jälkeä. Mutta alku se kuitenkin,vettäkin vihmoi jonkun verran,joten kovin pitkään ei jälkiä vanhetettu,Ninon jälki tais vanhentua 45min. Ihan tyytyväinen saap olla treeniin,kepit löytyi,ilmaisu onnistui ja meno oli ihan kohtalaisen rauhallista. Pellolla sitten vähän esineruutuiltiin lopuksi ja perjantain treeni oli siinä. Dalmis-Danin kanssa oli mahdollisuus juoksennella,mutta koirilla oli molemmilla ihan omat jutut.

Lauantaina hakuiltiin rakennuksilla ja sepä olikin kivaa ja meni hyvin ritilälattiat-ja portaat oli tassun alle ikävät,mutta ei ne pahemmin tahtia haitannu. Ei me taideta ihan kokonaan hakuhommiakaan unohtaa,vaikka harvoin ollaan nyt niihin treeneihin päästy. Ainakin rakennukset ja rauniot on meidän juttu.

Normaali arjen lisäksi on taas pitänyt ihmetellä muutamia juttuja,lauantaina  tavattiin avautumisen tarpeessa oleva koiranomistaja, joka ei pidä irtokoirista. Jessus,mikä pauhu ja räyhääminen ja mun mielestä jo törkeiden uhkausten lateleminen.. Mäkin pauhaan kyllä,mutta vain silloin kun se irtokoira juoksee iholle tai muuten alkaa ahdistelemaan.. Ja nyt kyllä Nino oli kaukana parivaljakosta ja ihan muut jutut mielessä. Kurja fiilis jäi,kai asiasta voi sanoa kauniistikin,jos pakottava tarve on..

Tänään sitten osui vastaan lapsukaisia, joista tyttö kysyi,että tykkääkö tuo koira vedestä ja siinä samassa ampui vesipysyllä Ninoa päin näköä. Juu ei,Nino ei tykkää vedestä vesipyssystä ja ainakaan  vieraan ampumana,se tuli harvinaisen selväksi.. RÄYH! (Juu ketään ei ole syöty eikä edes maistettu).

Että näin meillä..