Jes, huominen päivä vielä ja sitten alkaa olla tikinpoisto jo ihan käsillä. Maanantaina klo.12.45 on aika.
Ja sitten päästää tästä näystä toivottavasti lopullisesti eroon!

Ihmeen rauhallisin mielin olen vielä patologin lausunnon suhteen,vaikka kyllähän se vähän jänskättää.(Huomenna on tietty jo täys paniikki päällä) Tietysti mielessä vähän kummittelee se,että ekalla kerralla näppy kasvoi samantien takaisin (tietty se oli silloin vain pelkän pinnallinen poisto)ja jotenkin mieltä kalvaa se,että silloin se ei ainakaan voi olla mitään hyvänlaatuista,kun niin nopsaa takaisin tulee. Kilppari-koekaan ei ihmeitä jännitä, en ole Ninolla siihen suuntaa ainakaan huomannu oireita. Mutta tulipa se nyt sitten otettua ja kilpparihan on lääkkeillä hoidettavissa ja meille huvikseen harrastaville, ei näyttelyissä käyville se ei olis maailmanloppu,jos jotain löytyisikin. Mutta toivottavasti tietysti ei.

Eilen uskallauduttiin metsälenkille töttörön kanssa, pysyttiin kyllä visusti polulla,että tulis minimoitua kaikki riskit törmäillä risuihin tms. Toissa illasta Nino on saanut olla valvottuna sisällä ja remmilenkeillä ilman töttöröä. Ja hyvin on mennyt.
Parina päivänä ollaan käyty Sakun kanssakin lenkillä,ettei poikien kaveruus ihan unohtuisi. Alkupörinät oli nyt aika vaisut,hyvä niin,mutta Sakua kyllä alkuun kummastutti  Ninon uusi varustus.=)
Äsken käytiin pitkän,pitkän tauon jälkeen (Miian innoittamana)juoksuvehkeiden kanssa sauvakävelemässä. Ei ehkä taas paras rako aloittaa levossa olleen koiran kanssa, koira intoa täynnä sinkoilemassa joustohihnassa,paitsi silloin kun pitää kusasta joka 10 metrin välein ja ruopia 5min. Jonkinlaisen ego-ongelman töttörö on nostattanut, koira-ohitukset on surkeita ja jalannoston jälkeen pitää tosiaan ruopia ja puhkua kauan ja hartaasti.. Mutta pääsipä "toipilas"vihdoin töihin,kun rahtasi huonokuntoista emäntää pururadan jyrkkiä mäkiä ylös.