Aika hiljaiseloa ollaan vietelty, tai toisinsanoen ihan tasapaksua perhe-elämää. Nino on nyt aika kivasti jo alkanut sulattamaan Miron lattialla olon, ei siis ole ihan joka hetki mustasukkaisena ähräämässä itseään samalle peitolle. Paitsi eilen, se kai hetken kuvitteli Miron olevan paisti tai muu herkullinen saalis.. Tai ainakin hetken sen ilme oli sellainen,kun sen nähdessä ulkona oravan,jäniksen tai muun vastaavan, jonka perään olisi kiva lähteä.. Tähän vaikutti osaltaan varmasti Miron vaatetus ja vatsallaan sätkyttely.=0) Pitänee harkiten käyttää kuvassa olevaa pukua..

Tässä muutamana päivänä oon tullu huomanneeksi, että Nino on alkanut mun mielestä reagoimaan normaalia voimakkaammin paukkuihin, tuossa lähellä räjäyttelevät kalliota ja Nino on selvästikin säpsähdellyt paukkuja. Mun mielestä se reagoi tottiskentälläkin syksyllä jo vähän normaalia enemmän ampumiseen. Toivottavasti ei ala vanhemmiten pelkäämään paukuttelua, nyt ei onneksi vielä vaikuta toimintaan mitenkään, säpsähtää siis, hetken katselee ympärilleen ja sitten asia on unohdettu. Aikaisemminhan paukuttelu on Ninolle ollut ihan iisi homma, ampumisiin on reagoinut justiinsa sen verran,että on voinut todeta,että ei se ihan kuuro ole ja esim. uuden vuoden raketit on olleet tosi kivoja.

Outoa on ollut elämä nyt lähiviikot, kun treenailut on olleet ihan minimissään, vaikka eipä treenit mikään "leipätyö" ole koskaan ollut,mutta kovasti sitä jo kaipaa hakumetsään. Tai jotain tekemään porukassa. Omineen mie tunnun olevan  ihan onneton.. Pieni esineruutu- treeni otettiin tänään lenkin yhteydessä,mutta eipä paljon muuta olla treenirintamalla touhuttu, tai no ne viime viikon tottistreenit,mutta niitä ei lasketa..Pikkuhiljaa, kun lumet sulaa ja kevät vielä vähän edistyy, niin sitten alkaa varmasti enemmän touhua tulemaan treenien ja metsälenkkien muodossa. Nyt tuntuu olevan sellainen "pysähdysvaihe"kaikessa. Voihan se olla, että jo muutaman viikon päästä sitä saa tuskailla entistä enemmän miten tasapainottelee pikku-ukon ja koiran välillä.. =0)