Edellisestä tarinoinnista kevät on edennyt huimasti eteenpäin. Lumet on sulaneet hurjasti ja hiekkaa kantautuu sisään kilo kaupalla. Kevät ei ole oikein mun juttu, kaikki on likaista,kuraista, märkää ja ulkona vielä haiseekin pahalle ja sen kaiken lisäksi nokka vuotaa ja silmät kutiaa.
Ja mä en ole mikään siivous-intoilija,mut nyt on pakko. Tai tietysti itse voisi koiran lenkitys valinnoillaan vähän helpottaa urakkaa,mutta toinen kun vaan niin nauttii kirmaamisesta märillä hiekkakuopilla ja mutaisilla pelloilla..
Onneksi aurinkoiset päivät on pelastaneet sentään jotain. Ja sattuipa tuossa muutamille kurjille keleille Ninon sairaslomakin ja yhden päivän sain mie tuhrata Ikean reissuun hyvällä omalla tunnolla. 7.4 aamulla Nino heräsi taas niskat jumissa huutaen. Liekö uponnut pahasti lumeen vai tyttöhajujen perässä riuhtominen vai mikä lie niskat niksauttanut,mutta kipeät oli ja pää kallellaan,samoin kuin toissa kesänä,mutta lievemmin nyt. Iltapäiväksi saatiin lääkäri aika,mitään neurologista ei ilmennyt tälläkään kertaa, korvat ok, mutta pään kääntäminen vasemmalle sattui. Hoitona kipulääkekuuri,lepo,hieronta ja seuranta. Jo ekan lääkkeen jälkeen kipu helpotti ja viis päivää jatkettiin varman päälle ja siihen vielä vähän iisiä menoa päälle päivä kaks ja lopulta taas todettiin olevamme terveitä. Sen jälkeen on jo temuttu kavereiden kanssa,lutrattu vedessä ja treenattu eikä mitään ole ilmennyt eli ehkä voidaan huokaista taas helpotuksesta ettei mistään vakavammasta ole kyse. Paino Ninolla oli edelleen entisissä kiloissa,vaikka näyttää laihtuneen, istualteen risat 34kg, seisoen 36.7kg. Voishan tossa kilo tai kaksi lisää olla,mutta edelleen Nino syö vaan tarpeeseensa, niin minkäs teet.
Maisemat tosiaan ovat muuttuneet sitten edellisestä tarinoinnista. Muutama kuva viime lauantain metsälenkiltä. Metsässä on vielä lunta
Vaikka paljaitakin paikkojakin jo on. Ja iloinen (vai tyhjä??)mieli.
"Poseeraus kivi" on jo paljas
Maanantaina vietettiin muutama tunti sorakuopilla poikien mielipuuhassa, vedessä lutraamassa. Miro onki kepillä olemattomia kaloja ja Nino tappoi jäälauttoja etutassuillaan,välillä kuonolleen veteen molskahtaen ja välillä veden pulpahduksia pakoon juosteen ja valmistauen uuteen upotukseen. Että on tässä keväässä jotain oikeasti kivaakin. Harmi kun siltä reissulta kamera jäi kotiin.
Ja eilen päästiin vihdoin avaamaan treenikausikin. Sen verran on metsässä vielä lunta,että jälkiä ei sinne lähdetty kiemurtelemaan,mutta esineruututreenit saatiin kukkulalla aikaiseksi. Vähän tuo takkusi,mutta löytyi ne kaikki kamat sieltä,metallinen kampa kyllä tuotti harmaita hiuksia,mutta löytyipä sekin lopulta. Muutama kuva ekoista treeneistäkin. (Katja Tilli)
Innolla odotellaan seuraavia treenejä ja kevään ekoja jälkiä. Mutta nyt ensin pääsiäisen viettoon elikkästä
Kommentit