Eilen tavattiin hoffiporukalla jäljestyksen ja esineruudun merkeissä. Kiitos taas vaan kavereille kivasta illasta! Ninon piti vaan esineruutuilla,mutta millään ei nyt malta jättää käyttämättä kaikkia jälkimahdollisuuksia, niin sitten jäljestettiin myös.
Esineruudussa Nino oli hauska, Katja vei esineen ruutuun niin,että Nino näki ja mie sitä oikein yllytin. Katjan juostessa ruudusta pois Nino murisi ja kun laskin sen irti,syöksyi oikein rähinällä etsimään esinettä. Ja ihan molemmilla kerroilla, intoa piisasi siis oikein tosi kuumumiseen asti.=) Ja esineetkin tuli ihan mulle asti,kun usein ne putoaa johonkin muutaman metrin päähän.Varmaan vielä mammanpojan intoon vaikutti se,kun Nino oli isännän kanssa edellisen yön mökillä.. Sitten olikin huippukivaa touhuta mamin kanssa.=)
Ninon jäljestys oli meidän mitta kaavassa huippuhyvää, nopsasti se oppii,kun sitä vaan "opettaa" oikein ja vaati kunnollista suoritusta. Eikä se tunnu edes paineistuvan,eikä motivaatio kärsi tiukemmasta kurista. Mie olen tosi tyytyväinen,että hommassa on edistytty ja jäljestys on nyt jo muutaman kerran jälkeen ihan kaunista katseltavaa ja kepit nousee hyvin! Yes! Eilen jäljellä Nino tääs pärskähteli muutaman kerran, oltiin silloin justiinsa oikein kunnon kanervikossa. Sillä taitaa olla jokin kanerva-allergia, silloin se aivasteluvaivakin tuli kanervikossa pyörimisen jälkeen.=)
Mökkireissun jälkeen ei kovin ihmeitä olla ehditty tällä viikolla touhutakkaan,kun mulla alkoi taas työt. Tiistaina käytiin pieni sienireissu tekemässä korvessa. Kiva kun tultiin sieltä kotia, tuli mulle tekstari,jossa kerrottiin iltapäivällä koiran joutuneen suden suuhun..Ei nyt ihan siellä missä me sienestettiin ja missä piski loikki omineen pitkin metsiä,mutta reilun parin kolmenkymmen kilsan päässä kuiten..