eipä ihmeitä.. Välillä nautittu pakkasista ja sitä enemmän kärsitty kurakeleistä. Tulis nyt jo oikeesti talvi!
Mitään ihmeitä aivotoimintoja ei olla harrasteltu, ennen kuin tänään piipahdettiin hakumetsässä. Vähän aivotonta toimintaa ollaan kyllä harrastettu tiistaina,kun rahdattiin mutsin kanssa vaunuja oikein kunnon pellolla,mutta päästiin  yhteisillä hauisvoimilla pellon läpi ja Nino sai vapaa-lenkkinsä.
Kurakeleillä ollaan suosiolla vähän lintsattu ulkoiluista, ei jaksa jatkuvasti kiinnostaa kastuminen ja sen jälkeinen hiekkaralli. Ollaan vetästy yks vähän kunnollisempi lenkki ja sitten vietetty loppu päivä sisätiloissa.
Tänään tosiaan hakuiltiin metsässä ja ei se ihan mutkattomasti mennyt. Jonkinlaista koirapsykiatria siellä kai kaivattaisi, selvittelemään koiran aivotuksia, jotka vaihtelee lähes joka kerta. Nino lähti kyllä ekalle ukolle hienosti,mutta hajun saatuaan homma jäi siihen. Otettiin sitten väliin simppeli perään- ajo. Ja taas koira lähti, istähti mättäälle ja alkoi ilmaista ukkoa,muutaman metrin päästä mua.. Ja sehän ei ihan ole idea. Susku sai lopulta Ninoa kutsumalla askel askeleelta sen luokseen, Nino kyllä ilmaisi koko ajan, välillä haukkuen epäluuloisesti ja vaihtaen siitä sitten normaaliin ilmaisuhaukkuun. Se eka ukko otettiin sitten uusiksi, Tiia näyttäytyi ja lopulta kutsui koiraa. Siinä oli vähän samanmoista epäluuloa,kuin Suskun luona, mutta meni se sinne ja saatiin harjoitus kunnialla läpi. Haasteellista treenata hakua,kun koira keksii lähes joka kerta jotain kommervenkkejä. =0)
Nyt sitten taas saattaapi alkaakin treenitauko,kun vajaa viikko enää mun töiden alkuun,joten voipi olla,että ainakaan hakuilemaan ei välttämättä ehditä. Jälkihommelit jo ovatkin olleet vähän niinkuin talviteloilla,mutta voisihan niitä vielä miettiä,jos kelit jatkuu syksyisinä.