Antibiootit puree ja ollaan päästy taas touhuilemaan normaalisti, ehkä vähän enemmänkin. Ilmatkin ovat vihdoin olleet kuivat ja viileämmät. Ja Nino on keksinyt taas avata räkärätti- kauden.. Mikä kumma niissä jäätyneissä nenäliinoissa kiehtoo? Ei se niitä kesäkeleillä ahmi. Mutta nyt, jos kieltää et ehdi,niin parempiin suihin katoavat. Yöksis! Ja tänään se keksi uuden jutun,kun mummi sille syytää keksejä ja jos ei jostain syystä keksejä tule koiran mieleiseen tahtiin,niin ne otetaan itse, hampailla avataan taskun vetoketju ja koko pää taskun sisään,rouskis.On se vaan välillä enemmän tai vähemmän välkky.=0)
Viikon varrella puuhailuihin on mahtunut mm. vaunuajelua metsässä ja pellolla.
Jäätyneet lätäköt on kivoja

Sekä treffailua pitkästä aikaan Saku-kaverin kanssa. Maanantaina lenkkeiltiin kera vaunujen ja vähän saivat koirat rallitella vapaanakin tossa lähikentällä. Aika iisiä oli meno ja ajattelin jo että taitaa pojat olla jo "vanhoja",kun menoon mahtui vaan muutama spurtti ja taklaus. Mutta tänään  kierrettiin reilu lenkki poikien kanssa metsässä ja jo oli meno entisenlaista,tanner tömisi ja luut rytisi,kuten kuvasta näkyy.

Alkuillasta lenkkeiltiin vielä toinen melkein puoltoista tuntinen ja on kyllä nyt illan ollu aika rauhallista.=0)

Eilen sain ensimmäisen parin viikon työvuorot ja apua,että kyllä kauhistuttaa.=0) Jo pelkkä töihin meno vuoden tauon jälkeen. Ja uusi elämäntilanne pistää taas miut ikuisen aikatauluttajan ja "stressaajan" miettimään,kuinka sitä kaiken ehtii. Isännän kanssa menee työt aika paljon ristiin, mikä tietysti on Miron kannalta hyvä,ettei pikkumiehen tarvitse olla hoidossa niin paljon. Mutta sitten pitäis välillä olla aikaa touhuta ja lenkkeillä Ninonkin kanssa kaksin.. Ja joulukin tulee.. Ja mitähän vielä.. Ja lopulta kaikki tietysti onnistuu ilamn suurta tuskaa,niinkuin yleensäkin. ;0) Ja eihän tällä erää ole tiedossa muutosta kuin noin kuukaudeksi.