Onnea meidän pikku-Putikaiselle, uskomatonta miten aika menee nopeasti. Miro siis vietti tänään jo 1/2- vuotis synttäreitä. Synttäripäivä kuluikin mukavasti ja pääsipä pikkuherra jo ensi treffeille, parikuisen Ida-pikkuserkun kanssa. =0)

Nino puolestaan ihmettelee, miksei pääse lenkille??? Jalka on vaikuttanut tänään jo hyvältä, paksusta siteestä huolimatta se astuu jalalla. Ja ulkona vauhti on normaali ja komeasti kuovitaan tarpeiden jälkeen... Ollaan käyty pissimässä tuolla tien varressa ja muutama korttelikierros kiertämässä. Pakko on koiraa vähän kävelyttää, että pääse isolle hädälle (sitähän ei voi pihalle tai kotitielle tehdä..). Kovasti on Nino jo tänään kiskonut normaaleille lenkkireiteille ja ihmetyksissään pysähtynyt ja katsonut mua, miksei me mennä???
Vaikeaa tulee varmasti olemaan, jos sairaslomaa on jatkettava tosiaan useampi viikko. Mutta päivä kerrallaan mennään ja maalaisjärjellä. Sittenhän sen totuuden näkee, kun kipulääke loppuu ja side otetaan pois.
Onneksi nyt on kai hyviä ilmoja luvassa, Nino saa viettää aikaa pihalla. Toivottavasti vaan naapurin koira pysyy sisätiloissa enimmäkseen, sillä alkoi taas nimittäin juoksut. Viimeksi juoksut oli silloin kun Miron kanssa kotiuduttiin laitokselta ja nyt sitten taas,kun touhut Ninon kanssa on rajalliset ja olisi kiva, että edes omalle pihalle pääsee aikaa viettämään..Hyvää tuuria! (siis aidathan on pihan ympärillä,mutta en todellakaan luota,etteikö niistä mennä läpi tai yli,kun oikein haluttaa.=0) )

Pihavahti..vai Pihanvanki?

Ninolla on jalassa oiva keksintö suojaamaan siteitä likaantumiselta ja kastumiselta; lasten kurahanska