Pari kertaa ollaan ehditty viikon sisällä jäljestellä. Tiistain treeneissä olikin taas reippaan mittainen jälki (n.600m?) ja haastetta piisasi,kun takana kulkijat eivät hiiskuneet sanaakaan ollaanko oikeella reitillä. Hitsi vie,kun pitäs luottaa koiraan ja lukea sitä,eikä odottaa ohjeita selän takaa. Ihan ok jälki meni,vaikkakin ekan kepin yli pyyhkästiin vauhdilla tai Nino kyllä sen merkkas,mutta mie annoin sen paahtaa niin omineen,että en kerenny palkkaamaan ja herra jatkoi matkaa. Myös toinen keppi jäi johonkin, mutta minne niin se jäi mysteeriksi. Saatiinkin pitkästä aikaa jäljestää reippaassa sateessa ja pois tullessa Nino saikin käyttää juomakuppina mun jakkaraa..

Eilen treffattiin puolestaan hoffiporukalla,vajavaisella kylläkin,kun Kati ja Leevi puuttui porukasta tällä kertaa,mutta mukavaa oli ja juttua piisasi,Nippa nappa ehdittiin treenatakin välillä.

Alla otoksia eilisestä jälkeilystä,joka oli vähän koheltamista ja jälkikin hukkui pahan kerran,mitkä lie hajut veivät hurttaa nokka pystyssä pitkin metsää. Ilman apuja tuskin oltas loppuun päästy,mutta kun kamut auttoivat meidät takaisin jäljelle löytyi vimpotkin kepit.

Jos koira oli välillä muissa touhuissa,vois kysyä,että mitähän mä teen???

Poimin mustikoita?

???

Kalautan kepillä kupoliin?

                                                                                         Kuvat:Katja Tilli