Tänään treffattiin pikkasen suuremmalla porukalla kun viimeksi silloin reilu viikko sitten,mutta koko kopla ei kuiten paikalle päässyt tänäänkään,joten pikkasen oli siiinä mielessä tynkä treenit. Mutta kivaa oli kuitenkin.Nauru

Tuttuun tapaan ohjelmassa oli esineruutua,vaikka maassa ei ole ripaustakaan lunta,niin jälkeilykin olis onnistunut,mutta olkoon se nyt ainakin vielä meidän kohdalla talvitauolla. Päätin siinä sitten,että otan kaiken treenailun lopuksi vielä muutaman hakupiston muistin virkistykseksi. Vaikka näyttää kyllä siltä,että me ei taideta ikinä päästä sinne virallisiin hakutreeneihin,aina sattuu jotenkin päin treenit töiden kanssa päällekkäin. Ja tää pienen pojan äiti ei myöskään oikein raaski käydä treenessä,jos sinne pitää mennä suoraan töistä tai sieltä töihin.. Mutta ehkäpä joskus aikataulut natsaa.

Tän päivän treenilöissä ei ollut valittamista,koiran osalta ainakaan. Nino löysi ruudusta kaikki kolme esinettä, lähti kyllä joka kerta vähän eri suuntaan minne mie meinasin,mutta minkäs tekee jos haju tulee sieltä ja mamma vänkää "väärään" suuntaa.Silmänisku Siinä sitten kun Tico-aussi,Leevi ja Vallu saivat omat osuudet hoidettua, Nino sai lopuksi etsiä ne "ukot". Eka oli helppo,Nino sai hajun jo keskilinjalta,eikä arastellut yhtään kaatuneen männyn alla makoillutta Katia. Katjan piilo olikin vaikeempi,koira ei irronnut tarpeeksi kauan,mutta pitkään kesti koiran motivaatio etsiä. Lopulta kun älysin vaihtaa kunnolla lähetyspaikkaa löytin sitten Katjakin sieltä.

Ninolla on kivaa treenien jälkeen

Mie yritin siinä sitten treenien ohessa opetella uuden kameran käyttöä. Jotenkin kun on pitkään kyllästyttänyt "huonot" digikuvat,niin tilasin itelleni Nikon D40 digijärkkärin. No ei voi ekan päivän jälkeen kyllä sanoa,että olis kuvien laatu parantunut. Ihan pyllylleen meni lähes kaikki kuvat,ei kai auta kun ottaa ohjekirja kauniiseen käteen ja sitten vaan treenata kovasti..Kieli ulkona

Tän päivän treenit olikin vissiin melkein Ninon viikon kohokohtia, töissä on muuton takia ollu jumalaton kiire ja ylitöiksikin on mennyt monena päivänä. Saku-kultsun kanssa ollaan tehty parit kurvailut. Pellolla pojat ovat ottaneet kunnon spurtteja ja paineja,mutta kovin vaan herkästi nykyään meinaa mennä homma överiksi. Mutta aika hyvin osaavat ite rauhottaa sitten tilanteen ja kulkea hetken omia polkujaan.

Naapurin koirakin taitaa tässä taas alotella juoksujaan,Nino nääs on vouhka. Mie olen joskus miettinyt,että eipä ole Nino varsinaisesti koskaan karannut (no pupujahteja ei lasketa) ja ehkä joskus on tullut vähän paheksuen mietittyä,että miten hitossa ihmisiltä ne koirat niin helposti karkaavat. Mutta näköjään yllättävän helposti. Herra hormooni ei tullut aamulla kirveelläkään sisälle aamupissiltä ja meinaisin sitten,että oo sitte pihalla ja jätin sen pihalle kiinni.. Jostain syystä satuin sitten vilkaisemaan pihalle 5-10 minuutin päästä ja siellähän se meitinkin hurtta oli hihna perässä nuuskimassa ja nuolemassa ojan pientareita.. Että ihan kätevästi se näköjään käy..Cool