Muutama päivä on nyt ollut ihan matala liitoa, tuntuu ainakin siltä.
Sunnuntaina vielä oltiin reippaalla mielellä ja lenkkeiltiin isänpäivä
vierailuille Summaan, ensin mun isän luokse ja siitä sitten lintsaillen
autokyydillä mummille ja ukille.
Ninokin osasi käyttäytyä asiallisesti mummilla, vaikka väkeä siellä oli
enemmänkin. Tai sitten koiran näkymättömyys johtui siitä,että se
viihtyi suurimman osan ajasta mummin kanssa keittiössä minä lie
ruokahuollon päällikkönä tai ainakin esimaistajana.
Eilinen ja tämä päivä on mennyt lintsaillen vähän kaikesta, kuten
lenkeistä, kotihommista ja muusta sellaisesta. Nyt kun ei ole ollut
töitä, on niin helppo siirtää kaikkia juttuja tunti pari tai miksei
vaikka päivä parikin eteenpäin. Ninonkin kanssa on ollut laiskuutta tai
mielikuvituksen puutetta,kun tuntuu ettei mitään oikein keksi.. On siis
koirakin saanut tyytyä pelkkiin kevyisiin remmilenkkeihin ja muutamiin
kepin heittelyihin. Tänään onneksi illan pelasti Kamu-bernhardilainen,
jota nähtiin pitkästä aikaan iltalenkillä ja yritettiin taas leikittää
koiria tuossa koulun kentällä. Kamu riehuisi kyllä hihnassa Ninon
kanssa, mutta vapaana ollessa Ninon erikoiset leikit eivät sitä oikein
sytytä, enkä ihmettele. Ensin Nino syöksähtää sata lasissa kohti,
yrittää näykkiä takamuksesta ja jos toinen siitä jähmettyy alkaa
räksytys ja ympärillä rallitus, enpä ole moneenkaan koiraan törmätty
joka tuohon lämpenisi. Saku taitaa olla ainut koira jonka kanssa
Ninolla leikit natsaavat yhteen. Reilu tunti kuitenkin pelmuttiin
kentällä koirien kanssa ja kivasti se piristi mieltä, kun useampana
päivänä ollaan nyt lenkkeilty ja touhuiltu vaan ominemme.
tiistai, 14. marraskuu 2006
Kommentit