Muutama päivä on nyt ollut ihan matala liitoa, tuntuu ainakin siltä. Sunnuntaina vielä oltiin reippaalla mielellä ja lenkkeiltiin isänpäivä vierailuille Summaan, ensin mun isän luokse ja siitä sitten lintsaillen autokyydillä mummille ja ukille.
Ninokin osasi käyttäytyä asiallisesti mummilla, vaikka väkeä siellä oli enemmänkin. Tai sitten koiran näkymättömyys johtui siitä,että se viihtyi suurimman osan ajasta mummin kanssa keittiössä minä lie ruokahuollon päällikkönä tai ainakin esimaistajana.
Eilinen ja tämä päivä on mennyt lintsaillen vähän kaikesta, kuten lenkeistä, kotihommista ja muusta sellaisesta. Nyt kun ei ole ollut töitä, on niin helppo siirtää kaikkia juttuja tunti pari tai miksei vaikka päivä parikin eteenpäin. Ninonkin kanssa on ollut laiskuutta tai mielikuvituksen puutetta,kun tuntuu ettei mitään oikein keksi.. On siis koirakin saanut tyytyä pelkkiin kevyisiin remmilenkkeihin ja muutamiin kepin heittelyihin. Tänään onneksi illan pelasti Kamu-bernhardilainen, jota nähtiin pitkästä aikaan iltalenkillä ja yritettiin taas leikittää koiria tuossa koulun kentällä. Kamu riehuisi kyllä hihnassa Ninon kanssa, mutta vapaana ollessa Ninon erikoiset leikit eivät sitä oikein sytytä, enkä ihmettele. Ensin Nino syöksähtää sata lasissa kohti, yrittää näykkiä takamuksesta ja jos toinen siitä jähmettyy alkaa räksytys ja ympärillä rallitus, enpä ole moneenkaan koiraan törmätty joka tuohon lämpenisi. Saku taitaa olla ainut koira jonka kanssa Ninolla leikit natsaavat yhteen. Reilu tunti kuitenkin pelmuttiin kentällä koirien kanssa ja kivasti se piristi mieltä, kun useampana päivänä ollaan nyt lenkkeilty ja touhuiltu vaan ominemme.