Reilu viikko on meidän perheessä mennyt flunssaa potiessa,Miroon se iski koviten ja joutuipa sitä pari päivää olla itsekkin melkein punkan pohjalla. Koirallinen meno on siis ollut sen mukaista,(lukuunottamatta että dvd:ltä on katsottu Pentujengi ja joulupentu leffaa vissiin x 100 ,koirallista menoa siis aina jotenkin päin) pää täynnä räkää ja pienessä lämmössä ei tuolla ihmeitä keikuta. Luntakin on tullut tuutin täydeltä lisää,joten sekin on menoa hankaloittanut, pohraaminen lumessa ei  lentsussa tee yhtään hyvää.

Nyt kun vointi on jo pikkasen parempi, on Nino päässyt sentäs vähän korttelia pitemmälle riekkumaan, pariin kertaan Danan kanssa ja toissa päivänä treffattiin jälkitreeni-kamu Dani. Metsät on kyllä niin täynnä lunta edelliseen sateen jäljiltä,että ei siellä matkallisesti mitään hirmu lenkkejä tehdä,mutta pääasia,että onpa koiruuksilla ainakin mahdollisuus irrotella vähän enemmän kun pelkässä remmin päässä. Ja ite pääsee omantunnon tuskista kun pitempää lenkkiä ei jaksa vielä tallata.Ninon ja Danin lenkki sujui ihan yllättävän hyvin,vähän mulla oli pieni epäilys,että kuin käy nyt kun Dani on leikattu. Ajattelin,että Nino sitä rupeaa höykyttämään,mutta ei, kai se muisti,että tyttö se on. Kiitos siis seurasta ja otetaan joskus taas uusiksi!