Ninon tarina

Nino hienommalta nimeltään Hofriinan Gianino,on 6-vuotias hovawart uros.
Nino syntyi 28.9.2003 Hofriinan kenneliin, pentueessa pentuja oli 5 urosta, 4 blondia ja yksi merkkivärinen.

Muutama viikko ennen luovutusikää huomasimme ilmoituksen lehdessä ja sitä kautta Nino lopulta marraskuussa päätyi meille tänne Haminaan. Tarkoituksena oli ottaa vain kotikoira, joka olisi kiva kaveri lenkille ja muuhun tavalliseen elämänmenoon, joten Ninon häntämutka ei haitannut ja koira oli kuitenkin terveeksi todettu.

Pikku-pentuna Nino oli helppo tai sitten aika kultaa muistot. Pistihän se kyllä suuhunsa kaiken mahdollisen ja mahdottoman, joka sitten jo kostautuikin joulun ja uuden vuoden välissä, koira oksenteli useamman päivän ja lopulta eläinlääkärissä selvisi että koiran vatsalaukussa on korkki! Päivystyksenä sitten leikattiin, ja toden totta,vatsalaukussa oli kaljapullonkorkki ja paljon pieniä kiviä! Tästä selvittiin onneksi suurella säikähdyksellä,mutta mielessä kävi jo kuonokopan hankkiminen ulkoiluja varten.

Muutama kuukausi myöhemmin alkoi sitten perheeseen ilmaantua hoffiriiviö,joka ei kylläkään tuhonnut kotona mitään,mutta oli vallaton, repi vaatteita,puri käsiä ja jalkoja, ja siinä vaiheessa me painuttiin jo koirakouluun, sinänsä hyvä juttu,koska riiviö alkoi tulla vaan enemmän ja enemmän esiin, n.9kk iässä meillä oli korvatulpilla varustettu hoffi nuorukainen. Tämä nuorukainen teki mieluusti kaiken päin vastoin mitä pyydettiin ja heittäytyi vielä aika tavalla epäluuloiseksi ihmisiä kohtaankin. Tästä lähti sitten meidän hakuharrastus, Nino on aina tykännyt etsimisleikeistä ja oli nyt selvästi yhteistä kivaa lisätekemistä vaille ja siihen kun sai vielä yhdistettyä ne epäilyttävät vieraat ihmiset,jotka olivatkin kivoja siellä metsässä makkaroineen, niin aivan oiva harrastus! Ihan kaikkista paras harrastus haku ei Ninolle kuitenkaan ole ollut, se on ajan myötä tullut huomatuksi. Paremmin sille tuntuu sopivan jäljestys, jota on harrasteltu kesästä -06.

Sosiaalistamista,kokemuksia ja tekemistä Nino on vaatinut paljon pentuna ja nuorena.Varsinaisesti Nino ei koskaan ole ollut vihainen tai yrittänyt kovaotteisesti pomottaa meitä, mutta niskurointia, kurittomuutta ja vallattomuutta on ollut monesti ilmassa. Tästä voi hyvinkin syyttää itseään, kummallisesti sovitut säännöt, rajat ja vaatimukset rapistuvat hellyttävän pennun tai niskuroivan juniorin kanssa.

Nyt aikuisena Nino on ihan kelpo koira. Ninon luonteesta löytyy vähän epävarmuutta sekä pidättyväisyyttä, jonka vuoksi Nino ei välttämättä ole aina alkuun kaikkien kaveri. Tai ainakin se haluaa tutustua uusiin ihmisiin omilla ehdoilla. Vahtiakkin tuo osaa myös,etenkin omalla alueellaan. Muuten Nino on luonteeltaan joka paikan höylä ja välillä hyvinkin vauhdikas. Mutta toisaalta taas hyvin rauhallinen, jolle erityisesti mamin kainalo on paras paikka. 

Harrastusrintamalla ei ole suuria tavoitteita, ohjaaja opiskelee edelleen koirankouluttamista, joka ei todellakaan ole vahvin laji. Ohjaajalta kun puuttuu vähän johdonmukaisuutta, malttia,vaativuutta, jotka varmasti heijastuvat koiraan.