Eilen oli mulla todennäköisesti viimeinen työhuki ennen äitiyslomaa, ellei nyt viikon sisällä vielä jotain ilmene. Nino oli  viettämässä päivää mummilla, kun Tomikin oli töissä ja illan lätkämatsissa. Kivaa oli taas mummilla ollut, olivat ulkoilleet reippaasti ja syöneet hyvin ja koira oli aivan puhki, kun illalla yhdeksän jälkeen pääsi takaisin kotiin. Kaikenlaista hyvää sitä oli taas mummilla syöty ja nyt on taas tuloksena diettipäivät kotona. Justiinsa kun koira pari päivää söi taas paremmin, on nyt taas jo kohta vuorokausi mennyt,eikä ruokaan ole koskettukkaan, raivostuttavaa! Ninolla on nuoresta asti olllut tapana vietellä noita närkkimis-tai kokonaan diettipäiviä. Ja aina mie niistä hermoilen. Nino syö yleensä melko sekalaista sapuskaa, nappulat on perusruoka ja lisänä saa sitten lihaa, kotiruokaa (Yrjölät jne.), Neu:ta, vähän mitä milloinkin. En tiiä onko koira oppinut liian hyvälle vai mistä lie johtuu nuo ajoittaiset "syömishäiriöt", juoksunartut, liikunnan määrä tms. ei tunnu vaikuttavan, koira vain ajoittain paastoaa tai syö tosi närkkien. No, jotain positiivista, eipä pääse ylipaino-ongelmaa syntymään..

Tänään saatiin vihdoin siistittyä piha, haravoitua loput lehdet ja siivottua yllättäin tulleen lumen alle jääneet rojut. Mie niin toivoin,että olisi vaan tullut uusi lumi kiiruusti,ei olisi ainakaan lehdistä tarvinnut huolehtia, mutta turha toivo! Ninolla oli täysi työ huolehtia luukätköistään, joita on pitkin aidan vierustoja ja kukkapenkkejä. Näytti noita luita taas kätköihin kertyneen, puruluut näyttivät saaneen olla rauhassa, mutta oikeat luut olivat tainneet kadota harakoiden ja varisten matkaan. Yksi luu piti käydä pelastamassa kottikärryistä ja syödä kiireesti poijes ja loput muutama siirtää uuteen jemmaan, pois haravan tieltä. Koomisen näköistä,kun koira juoksee nenäpää mullassa ja luu suussa pitkin pihaa ja näkyy selvästi pienessä paniikissa pähkäilevän,"minnehän mä tän nyt laittasin?"