Viime lauantaina vietettiin taas jälkikauden päättäjäisiä,niin se taas tämäkin kausi vierähti. Perinteiseen tapaan,Katja oli tallonut meille jäljet valmiiksi,meillä "valmiimmilla" koirakoilla oli alokasluokan maksi jäljet (tarkottaen n.700m)kuudella kepillä. Kosteassa kelissä sitten jäljestettiin taas hyvinkin vauhdikkaasti,vaikka yleensähän sade hillitsee NInon menohaluja.. Janalta kävi tarkistamassa muutaman metrin ja kääntyi ja lähti jäljelle.. Siis takajäljelle. Mie olin ihan varma,että mentiin oikeaan suuntaan mutta ei. Jälki tosiaan meni vauhdikkaasti ja välillä tuntui,että ollaanko lainkaan jäljellä,ihan ihme ympyröitä välillä heitettiin,mutta 5 keppiä sieltä löytyi,se kutonen joukossa. Siinä kun palaveerattiin,niin 3 keppi sinne metsään luultavasti jäi. Jälkien jälkeen sitten ruokailtiin porukalla ja palkittiin ahkerin treeneissä kävijä,se titteli tänä vuonna menetettiin,tai Nino oli kyllä käynyt treeneissä,mutta ohjaajan makoilu Rodoksen auringon alla vei nyt sitten kärkisijan. Mutta vaihtelu virkistää.

Jälkihommia kuitenkin on tarkotus vielä kai jatkaa jos vaan säät salliin,viime vuonnahan lumi tuli aika pian kauden päätöksen jälkeen,joten treenit jäi siihen. Toivottavasti nyt kerta pari ainakin vielä päästää nuuskuttelemaan ennen talvi- lomailua.

Syksyn edetessä sienisaaliitkin ovat vaihtuneet karpaloihin, Danan ja Ninon kanssa käytiin pari tuntia metsälammen reunamilla karpaloita keräämässä,mokoman pienen lammen kiertäminen vei oikeesti aikaa,saalis oli kyllä laihaakin laihempi 1,5dl karpaloita. Märkiä kenkiä ja housuja löytyi kyllä ja Ninon sai mahansa sekaisin,liikaa kun syö suota,niin ei vatsa näköjään kestä. Saa nähdä nyt kuin meidän ensi kesän marja-ja sienireissut lutviutuvat, yksi kun on nyt joukosta pois.Miun ukki nukkui pois viikko sitten tiistaina,mummi ja ukkihan ne ovat paljon miun,Miron ja Ninon kanssa metsiä kolunneet vuosien saatossa ja mukavia retkihetkiä on vietetty,ukki ollut lähinnä seuralaisena ja leikittänyt Miroa,koska ei halvaantuneena ole metsissä voinut kulkea. Mutta tärkeääkin tärkeämpi rooli sekin.. Metsäreissut,kuten ei moni muukaan asia eivät siis koskaan enää tule olemaan ennallaan..