Viime viikko vieteltiin lomaillen, josta kolme päivää mökillä. Harmi,että juuri ennen mökkeilyä ehti olla muutaman päivän loskakelit, eli metässä ei tarvinnut tarpoa yhtään,sen verran kovaa oli lumen pinta,mutta ei tarpeeksi kovaa,että hanki olisi kantanut. Jäällekkään ei uskallettu. Eli meni sitten reissu mäenlaskuksi ja hiihtämiseksi enemmän ja vähemmän jäisellä metsätiellä.. Ei ole meidän hiihtohommelit kyllä julkisen paikan touhuja, Nino joko ei vedä tai vetää liian kovaa,ainakin mulle,joka ei ole omineenkaan kovin sinut suksien kanssa. Ohi ravanneet hevoset pisti menon ihan holtittomaksi (ehdin kuiten pysäyttää vauhdin ja ottaa koiran pannasta tiukkaan otteeseen,ennen kun menivätten ohi ja olin jopa nin kaukaa viisas,että otin hyvässä ajoin sukset pois jalasta,kun arvelin,että tulevat kohta takaisin päin,muuten oltaisiin varmaan jo vainaita) takaa-ajoksi ja hiihdon valokuvauskin meni pikkasen överiksi,lopulta kopattiin isäntä ja Miro mukaan menoon ja oltiin solmussa hihnan kanssa,kun toinen meni toiselta ja toinen toiselta puolelta..

Täältä tullaan..

Jarrut ei pidä..

Ja tässä tulos

Ninolla iski välillä muutenkin pieni mökkihöperyys,jota aina mökillä esiintyy (herra osaa välillä heittää ihan överiksi..)

Se on viime aikoina ollut muutenkin innokas liukurin tuoja, mikä sinänsä on tosi kiva mäenlaskussa,jos esim. liukuri karkaa,niin koira voi sen käydä noutamassa. Mutta nyt liukuri on ihan näin tosi kiva,se viedään persusten alta,jo kesken laskun.

Tiukka taistelu liukurista

Mökkihöperöintiin kuului myös lampaan taljan retuutus ja tuhoaminen, jatkuva pipojen pöllintä jne.. Oikea häirikkö koira..

Pistipä päivän puuhat kyllä vähän väsyneeksikin sitten, makkaranpaistoa odotellessa

Ja sitten maate