Myönnettävä se on, kyllä se vauva vaan arkea muuttaa. Kädet on täynnä
kaikenlaista hommaa, välillä meinaa iskeä paniikki mitä milloinkin
tekisi. No,eiköhän se helpota, kun pikku hiljaa oppii organiseeraamaan
tekemiset järkevämmin. Välillä tuntuu, että Nino huokaa ja tuijottaa
kyllästyneenä touhua täällä talossa. Ja painuu pihalle makoilemaan ja
kyttäämään edelleen "tyttöystävää". Eilen meinasi jo tassut jäätyä
pihalla päivystäessä, siitä huolimatta sisälle ei ollut mikään kiire.
Se on sitä rakkautta. =0)
Aika vähäiselle on jäänyt nyt touhuilut Ninon kanssa, lenkit on olleet
aika minimaaliset, jälkikin jäi tekemättä ilmojen takia. Ja mie
poden huonoa omaatuntoa, vaikka toisaalta koira on mukana
normaalissa elämässä ihan samalla lailla kuin ennen vauvaakin. Eli
syytä ei pitäisi olla.
Onhan "tylsän koti-elämän" täyttämiin päiviin mahtunut muutamia Ninon
kannalta hyviäkin juttuja. Toissa päivänä oltiin isäni 50-vuotis
päivillä, jossa hyvät tavat loistivat..poissa-olollaan. Siinä
kahvipöydässä porukalla juteltiin ja koira käytti tilanteen heti
hyväkseen. "Nyt kukaan ei huomaa, kun täältä sivusta tulen" "LURPS!"
Pala täytekakkua upposi parempiin suihin. Ja saman tempun Nino onnistui
toistamaan vielä uudelleenkin..Jostain syystä se on oppinut, että
kylässä saa kerjätä pöydästä tai tarvittaessa ottaa itse..
Toinen viikon kohokohta taisi olla tänään, kun käytiin ekan kerran
tällä viikolla metsässä juoksemassa Niinan ja Sakun kanssa. Hyvin
huomasi vauhdissa ja vaarallisissa tilanteissa, että remmilenkkiä vaan
on tallattu. Koirat tosiaan nauttivat juoksusta ja painista lumen
(vihdoinkin) pöllytessä ympärillä! Intoutuipa Nino ottamaan kerran
hoffihepulinkin, se on harvinaista meidän rontille. Yleensä hepulit on
hyvin lyhyitä ja tyssäävät mun takin hihaan ja riekkumiseen, ja mun
päreiden palamiseen, mutta tänään mentiin vauhdilla monta kierrosta. =0)
lauantai, 13. tammikuu 2007
Kommentit