Plääh, nyt iski Ninolle sitten jonkinlaisen ruikulitaudin. Eilisestä asti maha on ollut löysällä ja pariin otteeseen piti aamuyölläkin päästä pihalle. Ja vähän siitä tuntuu nyt tänään olevan veto poijes, äskeisellä lenkillä pysähteli ja katseli kotia päin jatkuvasti. Vapaaksi kun pääsi ja metsän siimekseen löytyi virtaakin vähän enemmän, mutta vähän nuhjunen se on silti. Pitkiin aikoihin ei vatsajuttuja ole ollutkaan,vaikka kaikki p..ska-ojat pitää kiertää ja litkiä sieltä vettä jne.
1576307.jpg

1576314.jpg

Eilis-iltana virtaa kyllä oli kivasti vaikka vatsa olikin jo vähän reistaillut. Käytiin sitten tossa läheisellä kentällä vähän leikkimässä, tottistelemassa ja esineruutuilemassa. Ihan kivat iltatouhuilut saatiin ja siinäpä kulki häiriönä koirakin läheltä ja vähän matkan päässä oli mopotyttöjä- ja poikia. =) Tottistelut ei kyllä ollut ihan täydellistä, seuraaminen oli välillä hyvää ja sitten taas alkoi haahuilu ja haaveilu. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno kumpainenkin onnistuivat vasta kolmannella kerralla. Nyt se sitten tuppaa noissa jäädä seisomaan,kun ollaan sitä seisomista harjoiteltu. =) Mietiskelin sitten kotipäin kävellessä,että taidetaan olla aika samanlaisia Ninon kanssa. Tehdään jotain ja sitten kohta tehdäänkin jotain muuta ja se ensimmäinen asia unohtuu.. Ja kun hermostuttaa,alkaa sählääminen. Ja kun jotain pitäsi tehdä, ollaan silti vaan ja ihmetellään. Olemme siis kuin kaksi marjaa! No, oikeestaan mulle kaikkein tärkeitä tossa tottistelussa ja yhdessä touhuamisessa on se,että koira pysyy likeellä ja on kiinnostunut musta, vaikka häiriöitäkin on, muuten ei oo niin pilkun tarkkaa.Vaikka tietysti onhan ne hyvät suorituksetkin plussaa. Toissa iltana saatiin tästä muutes mulle tosi palkitseva kokemus,kun Nino oli irti ja pellon reunassa hyppeli taas kerran rusakko. Muutaman metrin koira ryntäsi perään,mutta EI:n kuultuaan pysähtyi ja hetken tuumaili ja Tässä-käskyllä palasi mun luo! JES, mä olin varma,että nyt se on menoa,mutta ei. Siinä sitten leikkiessä unohtui koko rusakko.
Esineruutu oli Ninolle eilen tosi vaikea,mie reippaana tallaisin kerrankin alueen tosi hyvin ja esineiksi vein lähelle takakulmaa toiselle puolelle kamman ja toiselle litistetyn Trip-mehu tetran. Ninolla meni aikaa ja kauan jäljestellessä,mutta lopulta löytyi se kampa. Muutaman uusintalähetyksen jälkeen se bongasi sen mehutetran ja pysähtyi katsomaan mua, oikeestaan taisi kysymysmerkki loistaa pään päällä "Siis tääkö se on????". Pitänee jatkossakin keksiä noita omituisia esineitä. Muistan,että joskus jäljellä on ollut keppien sijaan esineitä ja silloinkin se jätti mm. 1/2litran limsapullon ilmaisematta.
Tänään taidetaan ottaa kaikki ulkoilut sun muut ihan iisisti,kun ei tuo nyt kovin reippaalta näytä.
1576381.jpg