Plääh, nyt iski Ninolle sitten jonkinlaisen ruikulitaudin. Eilisestä
asti maha on ollut löysällä ja pariin otteeseen piti aamuyölläkin
päästä pihalle. Ja vähän siitä tuntuu nyt tänään olevan veto poijes,
äskeisellä lenkillä pysähteli ja katseli kotia päin jatkuvasti.
Vapaaksi kun pääsi ja metsän siimekseen löytyi virtaakin vähän enemmän,
mutta vähän nuhjunen se on silti. Pitkiin aikoihin ei vatsajuttuja ole
ollutkaan,vaikka kaikki p..ska-ojat pitää kiertää ja litkiä sieltä
vettä jne.
Eilis-iltana virtaa kyllä oli kivasti vaikka vatsa olikin jo vähän
reistaillut. Käytiin sitten tossa läheisellä kentällä vähän
leikkimässä, tottistelemassa ja esineruutuilemassa. Ihan kivat
iltatouhuilut saatiin ja siinäpä kulki häiriönä koirakin läheltä ja
vähän matkan päässä oli mopotyttöjä- ja poikia. =) Tottistelut ei kyllä
ollut ihan täydellistä, seuraaminen oli välillä hyvää ja sitten taas
alkoi haahuilu ja haaveilu. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno
kumpainenkin onnistuivat vasta kolmannella kerralla. Nyt se sitten
tuppaa noissa jäädä seisomaan,kun ollaan sitä seisomista harjoiteltu.
=) Mietiskelin sitten kotipäin kävellessä,että taidetaan olla aika
samanlaisia Ninon kanssa. Tehdään jotain ja sitten kohta tehdäänkin
jotain muuta ja se ensimmäinen asia unohtuu.. Ja kun hermostuttaa,alkaa
sählääminen. Ja kun jotain pitäsi tehdä, ollaan silti vaan ja
ihmetellään. Olemme siis kuin kaksi marjaa! No, oikeestaan mulle
kaikkein tärkeitä tossa tottistelussa ja yhdessä touhuamisessa on
se,että koira pysyy likeellä ja on kiinnostunut musta, vaikka
häiriöitäkin on, muuten ei oo niin pilkun tarkkaa.Vaikka tietysti onhan
ne hyvät suorituksetkin plussaa. Toissa iltana saatiin tästä muutes
mulle tosi palkitseva kokemus,kun Nino oli irti ja pellon reunassa
hyppeli taas kerran rusakko. Muutaman metrin koira ryntäsi perään,mutta
EI:n kuultuaan pysähtyi ja hetken tuumaili ja Tässä-käskyllä palasi mun luo! JES, mä olin varma,että nyt se on menoa,mutta ei. Siinä sitten leikkiessä unohtui koko rusakko.
Esineruutu oli Ninolle eilen tosi vaikea,mie reippaana tallaisin
kerrankin alueen tosi hyvin ja esineiksi vein lähelle takakulmaa
toiselle puolelle kamman ja toiselle litistetyn Trip-mehu tetran.
Ninolla meni aikaa ja kauan jäljestellessä,mutta lopulta löytyi se
kampa. Muutaman uusintalähetyksen jälkeen se bongasi sen mehutetran ja
pysähtyi katsomaan mua, oikeestaan taisi kysymysmerkki loistaa pään
päällä "Siis tääkö se on????". Pitänee
jatkossakin keksiä noita omituisia esineitä. Muistan,että joskus
jäljellä on ollut keppien sijaan esineitä ja silloinkin se jätti mm.
1/2litran limsapullon ilmaisematta.
Tänään taidetaan ottaa kaikki ulkoilut sun muut ihan iisisti,kun ei tuo nyt kovin reippaalta näytä.
keskiviikko, 21. toukokuu 2008
Kommentit