Tiistaina käytiin peltojäljellä, tällä kertaa ei ollut häiriötekijöinä hevosia tai muutakaan,mutta hankalan jäljen tein. Kulmia tuli 4 kpl ja ojan ylityksiäkin 3, ja osittain pelto oli tosi märkä.. Ja selvästi tuuli vein jälkeä,kun Nino jäljesti lähes koko ajan metrin kaks sivussa. Kulmat meni varmistellen ja muutaman kepin mie jarruttelin,mutta löytyi ne kaikki kuusi keppiä.
Jäljen lisäksi ollaan touhuttu erilaisia lenkkejä, välillä vierailla kylillä ja vähän välillä vapaana metsässä. Ja eilen haravoinnin lomassa piilottelin pihalle juuston palasia,pitkästä aikaan siis leikittiin Ninon lempileikkiä.
Tällä viikolla on myös selvinnyt se,että mun kotielämä lähenee uhkaavasti loppua, ainakin hetkeksi. Äitiyslomahan loppui jo18.10. ja nyt ainakin alustavasti on sovittu,että menisin joulukuuksi töihin sijaistelemaan. Onpahan totuttelua..,jo pelkästään ajatukseen. Saapas nähdä kuinka Nino sopeutuu tilanteeseen, vaihtelevaan elämäänhän se on tottunut pennusta asti, kun vuorotöissä ollaan oltu. Mutta nyt se on vuoden tottunut,että joku on aina kotona tai se on lähes aina mukana reissuilla. Ja vauvasta huolimatta ollaan päästy melko normaalisti lenkkeilemään sekä treenailemaan,mutta tosi asiahan on,että sitten kun töitä on enempi,ei enää ihan niin paljon aikaa jää millään koiratouhuille.
Mirokin se on oppinut "touhuilemaan" Ninon kanssa, ollaan pelailtu yhdessä pallon kanssa. Ja Miro ryömii hakemaan Ninolta esim. sukkaa tai huivia (miten niin mulla on tavaroita levällään..?? ) ja ojentaa tai" heittää" niitä takaisin. Pakko sanoa,että näissä tilanteissa Nino käyttäytyy tosi hienosti. Kurjaa tällä hetkellä on Miron välillä liiallinen kiinnostus koiraa kohtaan, eli koiran luokse pitää jatkuvasti mennä ja otteet eivät ole mitenkään hellät. Ja mie olen kyllä edelleen hysteerinen,ettei mitään käy. Aika lailla täyttä työtä näiden kahden sankarin vahtaaminen. Nino ei edelleenkään ymmärrä aina väistää tarpeeksi kauas ja jos esteitä ja portteja virittelee, Nino panikoi niistä. Johtuen kai siitä,että ainut tosi tehokas rangaistus on ollut eristäminen ja kai se kokee sitten aina telkeämisen toiseen tilaan rangaistuksena? Onneksi se sentäs välillä älyää painua sängyn alle tai päälle, ne ovat vielä turvalliset paikat.
Muutama hellyttäväkin tilanne on tässä sattunut, muutaman kerran Nino on illalla käynyt tarkistamassa Miron pinnasängyn ja hiljaa uikuttanut siinä nukkuvan Miron vieressä. =0) Ja Miro puolestaan välillä tarjoaa omastaan Ninolle..
Miro ei ihan jaksanut syödä koko ruisleipää,joten annetaan sitten kaverille.
Kommentit