Tänään oltiin taas viime viikkoisessa paikassa rakennustreeneissä. Olipa taas mukavat treenit ja aivan upea ilma!

Edelleenkin Nino rakastaa noita rakennuksia, hallittavuus (tai se vähä mikä edes yleensä on) kyllä kärsii ja koira suihkii into piukeena menemään,mutta menköön,kun kerran kivaa on!

Ninon eka ukko oli ovien takana toimistorakennuksen vessassa.

Seuraava löytyi,ei roskalavalta..

vaan pressun alta.. Nino se työskenteli ihan tassu tuntumalla ja kävi tallomassa ens alkuun maalimiehen päällä. Sori Susku!

 

 

Tokan ukon jälkeen meno vähän rauhoittui ja päästiin loput "hallit" ja huoneet tutkimaan rauhallisemmin.

Yläkerran toimistosta ei löytynyt ketään..

Eikä pimeästä hallista,mutta haju tuli seinän takaa ja ihmeen näppärästi piski viipotti ulos ja seuraavaan halliin ja siellähän se oli,ukko hiekkakasan takana.

Treenien jälkeen olis niin mahottomasti houkuttanut mennä jäälle,mutta siellä näytti olevan puol kaupunkia liikenteessä. Ja mua kyllä vähän epäilyttää jään kantavuus,vaikka valtavasti siellä väkeä vielä kulkeekin.

Mutta kun kerran keli oli niin mahtava ja ulos oli ihan pakko päästä käytiin sitten vajaa pari tuntinen lenkkeilemässä tuolla kylillä.

Muutenpa ei meidän eloon ihmeitä kuulu, kertaalleen tuli viikolla sydämen tykytyksiä,kun Nino löysi mummin pihalta hiirenlossan. Mummi oli sen kyllä varmuuden vuoksi NInoa varten laukaissut,mutta olipa jättänyt rautalangalla kiinni olevan juustopalan lossaan. Ja tietäähän sen,ken sen söi.. luojan lykky,että rautalanka ei loppujen lopuksi mennyt kurkusta alas. Sen verran vissiin tullut älliä päähän vuosien saatossa.