Aamulla käytiin happihyppelyllä tuossa lähimetsikössä ja sieltä
Nino löysi oikean aarteen..käppyrän mäntykepin, mutta siinä oli pakko
olla sitä jotain,
niin antaumuksella keppi kulki koko metsäpätkän mukana ja lopulta se
piti viedä kauemmas, kaivaa kuoppa ja peittää keppi sinne.. En
tosiaankaan tiedä, mikä siinä mahtoi olla niin poikkeavaa muihin
keppeihin verrattuna?? Mielenkiintoista olisi joskus päästä tuon koiran
pään sisään. Harrastaahan tuo hurtta muulloinkin tuota
hautaamista,mutta silloin on kyse yleensä ihan omista jutuista,
mm. ruokakuppia haudataan keittiön maton alle tai peitetään omalla
tyynyllä. Onpa ruokakupin peittona joskus ollut mun yöpaitakin.. Omat
tarpeet yritetään peittää takapihalta, jos joskus sinne erehtyy jotain
tekemään. Ja luita haudataan kukkapenkkeihin ja löytyy tuolta
Reitkallin metsästä yksi pieni jalkapallokin haudattuna, kunhan
muistettaisi missä se siellä on..
Myöhemmin päivällä ei enää haudattu mystisiä keppejä vaan laitettiin
taas metsikköä matalaksi ihan painin voimilla. Innostuttiin käymään
Niinan ja Sakun kanssa kaksi metsälenkkiä, päivällä samoiltiin tunnin
verran ja alku-illasta piti vielä lähteä hortoilemaan pimeään metsään.
Ja tuolla on kyllä tosi pimeää!! Pitäneen pyytää kai pukilta tänä
vuonna joululahjaksi kunnon halogeenilamppu tai valonheitin, viime
vuonna sain jo otsalampun,mutta jos kelit jatkuu näin kurjina ja
lumettomina, isompi lamppu olisi poikaa tuolla metsässä. Pientä
jännitystä oli taas ilmassa tuolla iltalenkillä,kun mie olin taas
tyytyväisenä kulkenut taskut auki ja puhelinta ei löytynytkään.
Milloinkohan sitä oppisi huolellisemmaksi??? No puhelin löytyi lopulta
autosta ja Nino välttyi tällä kertaa etsintä-hommilta..
keskiviikko, 22. marraskuu 2006
Kommentit