Meillä oli melkein parin viikon treenitauko,kun sattui jälki-sekä hakutreenit Miron jumppakerhon kanssa päällekkäin ja omineenhan en näköjään saa mitään aikaseksi.. Mutta nyt treenipäivä on  omalla paikallaan ja toisaalta Miron kerho jo kesälomilla eli nyt taas päästiin treenimään. Eilen taas sateli vettä ja räntää,mutta treeneiksi poutaantui. Esineruutu takkusi,meni yli rajojen ja esineet,etenkin se toinen eivät meinanneet löytyä millään. Motivaatiota kai kuiten oli,koska Nino bongasi tottista tekevän Helmin ja vähän jo oli sinne kirmaamassa,mutta hienosti käskyn käytyä kurvasi takaisin ruutuun ja omiin töihinsä. Ja löytyihän ne esineet sieltä sitten lopulta.

Jälki olikin sitten mielenkiintoinen, jana meni aika ok. Ja jäljen alku.Vauhtia oli vähän alussa liikaa. Oltiin kyllä tehty Danan kanssa pieni vapaa-riekku lenkki ennen treenejä,mutta pari päivää vähän vähemmällä puuhalla tais alussa näkyä vauhtina.Vaikka luulis,että hirvenluun syönnistä saatu armoton kuramaha olis hiukan hillinnyt menoa..

Eka keppi löytyi hyvin ja matka jatkui vahvalla otteella, ainut vaan, että hetken perästä selvisi että ollaan takajäljellä.. Sieltä sitten bongailtiin kepit käänteisessä järjestyksessä ja ykköskepin kohdalta lähdettiin etsimään sitä jäljen loppuosaa ja siellä sitten aikamme etsittyä loppu löytyi.. Kutoskeppi olis kyllä jäänyt,ellei sitä olis  ollu merkattu, Nino nääs jatkoi matkaa yli kepin tielle päin. HIrmu vahvasti joku veti Ninon sinne takajäljelle, jäljentekijä oli kyllä tallannut meno-ja tulojäljet kallion välttääkseen aika lähekkäin ja rinnettäkin siinä oli että sekö lie toi hajun ja sekotti nenän. Mutta mitäs tuosta,kepit löytyi,järjestys vaan oli väärä. Hienosti se selvitti jäljen lopun,oltiin jo pariin kertaan tallattu alueella ja vielä se vaan sitkeesti etsi ja lopulta löysi sen jäljen loppupätkänkin! Hieno mies.

Mitäs muuta meillä, ei kovin ihmeitä. Hetken jännitys oli tossa Vapun aikaan,kun Nino tuntui taas jumittavan niskaansa. Pää ei selvästikkään kääntynyt vasemmalle kunnolla,liekö kylmävesi- uinti yhdistettynä kepin kiskontaan Danan sekä mun kanssa ei ollut hyvä yhdistelmä. Onneksi muutaman päivän kankeuden jälkeen tilanne on nyt taas ok.

Tänään poikalauma pääsi pitkästä aikaan temuamaan kimpassa,vähän jännitti kuin käy,kun Nino ja Bono eivät ole tavanneet melkein kuukauteen,mutta edelleen Nino piti  Bonoa herran nuhteessa ja Bono tyytyi siihen. Toivottavasti asiat pysyvätkin näin ja kolmen kopla ovat kamuja forever.