Kesälomaa ollaan (tai mie siis olen) tässä vietelty tämä viikko,tai isäntä järjesteli vapaitaan niin, että päästiin taas yllä oleviin maisemiin. Mökillä hujahti sunnuntaista torstaihin ja kivaa ol. Ilmat oli ihanan lämpimät ja päivät vierähti vauhdilla. Touhua piisasi koko ajan eli  ei tuo ihan lepolomaa kyllä ole. Metsiä koluttiin ahkerasti,mikäs siellä tepastellessa Mironkin,ainakin polkuja myöten,mutta ihan metikössä jouduttiinkin kantohommiin ja  se kävi kyllä ihan työstä välillä.

Pojat parkissa,onneksi molempia ei tartte kantaa..

Tuolla mökkimetsiköissä on mukavan vaihtelevat maastot, on ihan kunnon metsää, kallioita, retkeilyreittiä (Salpalinja).. Mutta kuitenkin sen verran pienet alueet meren ympäröimänä ja pikkuhiljaa jo tututkin paikat,että mekään ei enää sinne eksytä,ainakaan paljon.

Kaikenlaista ihmeteltävääkin siellä oli, vaskitsa, rantakäärme, rupikonna,julmetun rumia ja isoja hämähäkkejä ja yhden metsäojan reunalla pääteltiin tassun koosta ja kynsien jättämien painumien perusteella,että siitä on ollu pakko mennä nalle. Jäljet olivat kyllä vanhat ja  voihan se olla että mielikuvituskin teki sitten  tepposet,mutta tiedä sitten. Nino ei jälkiin reagoinut mitenkään,mutta joku juttu siellä on joka kerta iltaisin, Nino the suuri vahti ei suostu lähtemään pimeään metsään.

Nino näytti kyllä välillä jo tältä.. Että hohhoijaa..

Sieniähän me tuolta yritettiin metsästää,mutta joko joku oli ehtinyt ensin tai sitten niitä ei vaan ollut. Saalina kaikilta reissuilta vaan kolmisen litraa kanttarelleja. Ja mun sienen tunnistus-taidoilla ei kantsi kamalasti muita sieniä edes harkita. Ja ettei ihan vapaa-ajaksi mennyt,pari jälkeäkin ajettiin,ihan ok menestyksellä. Toisella jäljellä oli pari tien ylitystä ja ne meni ihan huipusti, samoin jäljestys ihan hiekkatien pientareella. Keppejä jäi molemmille jäljille jostain syystä yksi kummallekkin.

Mutta tultiin me välillä metsästä poiskin

Ja sitten olikin aika huilia,vahtikoira taju kankaalla

Tulipahan siellä sitten välillä lorvailtuakin, saunottua, grillattua ja muuta mitä mökillä kuuluukin. Uiminen mua vähän huoletti Ninon kohdalla,koska olin näkevinäni sinilevä hippuja eka päivänä rannassa,mutta ne onneksi sieltä hävisivät ja pari kertaa uskalsin Ninon antaa vähän puljata ja vilvoitella vedessä.

Ninon niskat kesti mökkitouhotuksen hyvin,eli se vaiva näyttää olevan onneksi voitettu. Jos niissä pahemmin olis häikkää luulisi sen nyt jo näkyneen,kun päivät oli aktiviteettia täynnä.

Pääosin mukavissa merkeissä siis tämä loma mennyt, sen verran ikäviä uutisia kuului kun kotiuduttiin,että Ninon äiti,Hofriinan Danica oli jouduttu nukuttamaan iki-uneen reilun 11 vuoden iässä.  Danica oli sairastellut jo jonkin aikaa ja nyt sitten oli mummokoiran aika mennä.