No niin, vielä en oo ehtinyt treenata kestävyyttä enkä lihaksia,hermotkin on yhtä huonot kuin ennenkin,mutta mentiin silti keskenämme jäljelle.=) Päivällä jo varauduin iltaan ja ostin uudet,vähän kestävämpi kantiset pakastepurkit keppien alle. Juu, mutta unohdin sitten ostaa ne namit sinne.=) No eikun Saleen ja veriletut matkaan ja metsään. Ennen jäljen tallomista muutama syvä huokaus ja sitten tallomaan, tein Ninolle reilun 500 askeleen jäljen (puhelin soi ja blondi meni laskuissa sekaisin),neljä keppiä ja kaksi kulmaa.Sitten autolle ja taas pari syvää huokausta ja koira pois takakontista ja lenkille. Jälki vanheni puolisen tuntia,kamalan kauaa en viittinyt vanhentaa,kun koko illan on sadellut enemmän ja vähemmän,joten en viittinyt ottaa riskiä,että kaatosade yllättää ja huuhtoo jäljen. Lenkin jälkeen sitten koira liinaan ja kamalalla kouhotuksella metsään,piti taas huokasta pari kertaa ja lausua voimasanoja mielessä. Nino lähti janalta kohtalaisen hyvin,löysi jäljen ja suuntakin oli oikea,mutta loppujen lopuksi koko matka ensimmäiselle kepille meni enemmän tai vähemmän jäljen sivussa. Siitä sitten piski petrasi,vauhtia vaan on aina ja mun on tosi hankala lukea koiraa,kun pitää keskittyä kipittämään perässä kaatumatta. Kepeillä toiminta oli jo vähän parempaa, Nino meni maahan ja hetki siinä aina aikaa vietettiin. Kymmenen metriä ennen viimeistä keppiä sitten tuli ongelma, Nino sai kai hajun merkistä ja nuuskutteli ilmaa ja jälki tietysti  hukkui siinä pyörimisessä. Lopulta sain sen älyämään,että edelleen etsitään jotain maasta ja viimeinenkin keppi löytyi. Ja vapautuksen jälkeen taas nokka nousi kohti taivasta ja Nino teki jätti-loikan kuusen oksaan ja nappasi jäljenlopetusmerkkin alas.. Huomasinpa siinä myös,että olin sitten jättänyt viimeisin kepin lähelle jotain kalan palasia,mistä lie tunkiolta linnut tms. ne olivat siihen tuoneet.. No huokailu ja kiroilu tais auttaa ja saatiin kuitenkin kaikin puolin kiva treeni,ei ainakaan päreet palaneet.=) Että sellanen iltapuhde meillä tänään.