Alku viikko on taas vierähtänyt vauhdilla, mitään järisyttävää ei viikon varrelle ole kuitenkaan mahtunut. Koirapuolella ollaan tehty normaaleja, olosuhteiden pakosta enemmän ja vähemmän hämäriä tai pimeitä ja ennen kaikkea edelleen kuraisia metsälenkkejä ja kadulla tallaamisia, kepin viskomisia ja sen sellaista. Ihan oikeesti, joulukuu on puoli välissä ja ilmat on, no ne on. Koirattomiin menoihin on kuulunut mm. synnytysosastolle tutustumista ja vihdoin saatiin siirrettyä häkkisänky ja hoitopöytä paikoilleen. Viimeksi mainitut ei niinkään ollut ihan koirattomia touhuja, Nino valtasi mm. ensimmäiseksi häkkisängylle varatun paikan nukkumapaikaksi ja pyöri ja mellasti isännän kanssa meidän sängyn alla, kun sängyn siirron yhteydessä sängyn laudat liikkuivat pois paikaltaan (koska joku on joskus purkanutt ne paikallaan pitävät nauhat..) ja niitä piti asennella uusiksi.

Eilen pyörähti känkkäränkkäkin tai mikä lie kylässä, koiralla siis. Sen sai heti aamulenkillä tavata vanhempi mies, joka olisi halunnut tehdä Ninon kanssa tuttavuutta, koira oli täysin eri mieltä. Myöskään russelinpennun tutustumisyritykset eivät lämmittäneet mieltä ja pikkupoikakin käveli meidän hiekkatiellä. Kaikki saivat aikaan niskavillojen nostelun ja haukku-murina mellastuksen. Mikä lie epäsosiaalisuuspäivä sattui eilen lie olemaan?? Eipä tuo Ninon kohdalla täysin poikkeavaa käytöstä ole, jollain logiikalla se välillä arvioi joitain ihmisiä ja koiria epäilyttäviksi, eikä tuppaa niitä hyväksymään.

Tänään oli vuorossa vähän erilainen päivä,kun käytiin Niinan ja Sakun kanssa metsälenkin yhteydessä laavulla juomassa joulutorttukahvit. Niina oli ystävällisesti varannut koirille mukaan lenkkimakkaraa,ettei tyhjin suin tarvinnut olla kenenkään. Kiva parin tunnin reissu oli ja toi omaankin päivään piristystä. Koirillakin tuntui olleen mukavaa juostessa,painiessa ja kerjätessä torttuja..