Pääsiäinen meni ja samalla kevät lomakin. Kevät on edennyt tosi vauhdilla,vaikka lunta kyllä vielä piisaa. Mutta onhan ne, kurakelit siis ovat koittaneet,tää kevät ei kyllä ole meikän aikaa! Jälkitreeneihin jo kyllä mieli halajaisi, kävin kuuntelemassa seuran järkkäämään luennon jälkihommista ja sitä enemmin jo polttelisi päästä metsään. Ninon kanssa meinattiin jatkaa jälkihommia entiseen tapaan,etenkin kun ei olla saatu Miron kanssa puhuttua isäntäpuolta yli toisen koiran hankinnasta. Koirakuume vaivaa yhä,mutta rohkeus puuttuu.

Lomaviikkoon kuului meillä taas vuoden tauon jälkeen mökkeilyä,sama suunta,mutta eri mökki. Vähän aiemmin jos loma olis ollu,olis vielä ollut mahis mennä jäällekin,mutta nyt ei enää uskaltanut,vaikka kyllä siellä vielä jokunen ihminen liikkui.. Hanki onneksi kantoi metsässä ja mökillä oli ihan reilu pihapiiri,joten siellähän se aika vierähti.

Jee ollaan lomalla!

Jossain on joku..

Mä häädän sen pois

Jonkun otuksen Nino yhtenä alku yönä häätiikin,se kun taas mökkitapaansa viihtyi yötä myöten pihalla. Terassilta kuului rymäys ja kun mie riensin katsomaan mitä tapahtui,niin siinä vaiheessa pihavahti rynnikin jo kohti pöpelikköä jonkun luultavasti metsän otuksen perässä. Taskulampun valossa ei jälkiä erottunut ja aamulla oli satanut lunta,eli mysteeriksi jäi mikä pihan reunalla piipahti,hirvi luultavasti ja toivottavasti. KOirakin tuli pian tohkeissaan ajosta takaisin,vaikka ehdin jo pelästyä saadaanko viettää yö koiraa etsien.

 

Vastapäisessä niemennokassa oli jo näin keväistä