Maanantaina piipahti kaveri poikansa (2,5v.)kanssa kylässä. Paremmin
olisi kyläily voinut mennä. Nino oli alkuun ihan ok, mutta poika kun
oli pikkasen vilkas liikkeissään ja lisäksi alkoi itkeä, joka kerta kun
Nino edes katsoi häneen, joten koko kyläily ei sitten mennyt toivotulla
tavalla. Nino kävi siis vierailun loppupuolella ensin haukkumassa
pojun.. Ja hetken päästä rymisti eteisestä pojan perään. En usko,että
mitenkään varsinaisesti purru olisi, jos edes olisi ehtinyt,mutta
varmasti olisi ottanut vaatteista kiinni ja kaatanut jos olisi saanut.
EI HYVÄ! Ainut positiivinen asia tilanteessa oli,että toiminta loppui
kun se kiellettiin, harmi,etten ehtinyt reagoida sekuntia ennen, niin
se ei ehkä edes olis ampaissut liikkeelle.
Mulla alkaa kyllä stressiä ja paniikkia pukkaamaan mitäs sitten kun
Miro alkaa liikkua??? Tietysti oma lapsi on oma, mutta silti. Koskaan
kun ei arvata saata mitä koiralla mielessä liikkuu. Ja mulla on koko
ajan tunne,että Nino ei edelleenkään ole ihan sinut tän vauva-asian
kanssa.. Ja mä en oikein uskalla luottaa Ninoon vauvan kanssa yhtään (
Uskomatonta, että mie ajattelen näin. En olis itse koskaan kuvitellut
omaavani tälläsiä ajatuksia!). Ei auta olla kuin kädet kyynerpäitä
myöten ristissä,että kaikki tulee sujumaan hyvin.
Muuten päivät on
taas menneet omalla painollaan, lenkkiä ollaan tehty, vähän metsäilty
Sakun kanssa, syöty herneitä (ihania!) ja Nino on hauskuuttanut itseään
ja mua jahtaamalla kärpäsiä sisätiloissa. Kummallisen kissamaisia
piirteitä tuossa koirassa silloin. =0)
Sitten treeneihin.. Tänään
oltiin raunioilla treenaamassa ketteryys-esteitä. Ihan hauskaa
puuhaa,vaikka koirat oli sitä mieltä,että niitä ukkoja pitäisi etsiä.
Ninolla meni ihan kivasti esteet.Tikkaillekkin se uskalsi mennä,vaikka
olin varma,etten saa sitä lähellekkään,kun viime kerran kun niitä
otettiin, se putoili yms. Ei se nytkään mennyt kun muutaman askelman
mutta se riitti meille! Katin peräpään avustuksesta se ei kyllä
tykännyt lainkaan, vaan antoi Katille kunnon ärähdyksen vatsalauseeksi
avuista. Eli tiukassa paikassa ei parane mennä yllättäin ronkkimaan..
Yllätys esteillä oli mulle Ninon arkuus epämiellyttävällä alustalla
(kasa aaltopeltiä,jossa vähän rämiseviä rojuja päällä). Lopulta
kokeiltiin kävelyä pelkällä pellin palasella ja se sujui jo varmemmin.
Pituuseste,metalliputki ja pöydät menivät kukin alun
hutihyppyjen,kiilaamisten ja pienten omien variaatioiden jälkeen
melkein eniskertalaiselta hyvin. Nyt luultavasti alotellaan tauko
hakuiluihin ja yritetään molemmat kerätä motivaatiota. Ehkä ensi
viikolla vielä käydään,mutta sitten alkaa ajallisesti määrittämätön
tauko.
keskiviikko, 27. kesäkuu 2007
Kommentit