Maanantaina piipahti kaveri poikansa (2,5v.)kanssa kylässä. Paremmin olisi kyläily voinut mennä. Nino oli alkuun ihan ok, mutta poika kun oli pikkasen vilkas liikkeissään ja lisäksi alkoi itkeä, joka kerta kun Nino edes katsoi häneen, joten koko kyläily ei sitten mennyt toivotulla tavalla. Nino kävi siis vierailun loppupuolella ensin haukkumassa pojun.. Ja hetken päästä rymisti eteisestä pojan perään. En usko,että mitenkään varsinaisesti purru olisi, jos edes olisi ehtinyt,mutta varmasti olisi ottanut vaatteista kiinni ja kaatanut jos olisi saanut. EI HYVÄ! Ainut positiivinen asia tilanteessa oli,että toiminta loppui kun se kiellettiin, harmi,etten ehtinyt reagoida sekuntia ennen, niin se ei ehkä edes olis ampaissut liikkeelle.
Mulla alkaa kyllä stressiä ja paniikkia pukkaamaan mitäs sitten kun Miro alkaa liikkua??? Tietysti oma lapsi on oma, mutta silti. Koskaan kun ei arvata saata mitä koiralla mielessä liikkuu. Ja mulla on koko ajan tunne,että Nino ei edelleenkään ole ihan sinut tän vauva-asian kanssa.. Ja mä en oikein uskalla luottaa Ninoon vauvan kanssa yhtään ( Uskomatonta, että mie ajattelen näin. En olis itse koskaan kuvitellut omaavani tälläsiä ajatuksia!). Ei auta olla kuin kädet kyynerpäitä myöten ristissä,että kaikki tulee sujumaan hyvin.
Muuten päivät on taas menneet omalla painollaan, lenkkiä ollaan tehty, vähän metsäilty Sakun kanssa, syöty herneitä (ihania!) ja Nino on hauskuuttanut itseään ja mua jahtaamalla kärpäsiä sisätiloissa. Kummallisen kissamaisia piirteitä tuossa koirassa silloin. =0)
Sitten treeneihin.. Tänään oltiin raunioilla treenaamassa ketteryys-esteitä. Ihan hauskaa puuhaa,vaikka koirat oli sitä mieltä,että niitä ukkoja pitäisi etsiä. Ninolla meni ihan kivasti esteet.Tikkaillekkin se uskalsi mennä,vaikka olin varma,etten saa sitä lähellekkään,kun viime kerran kun niitä otettiin, se putoili yms. Ei se nytkään mennyt kun muutaman askelman mutta se riitti meille! Katin peräpään avustuksesta se ei kyllä tykännyt lainkaan, vaan antoi Katille kunnon ärähdyksen vatsalauseeksi avuista. Eli tiukassa paikassa ei parane mennä yllättäin ronkkimaan..
Yllätys esteillä oli mulle Ninon arkuus epämiellyttävällä alustalla (kasa aaltopeltiä,jossa vähän rämiseviä rojuja päällä). Lopulta kokeiltiin kävelyä pelkällä pellin palasella ja se sujui jo varmemmin. Pituuseste,metalliputki ja pöydät menivät kukin alun hutihyppyjen,kiilaamisten ja pienten omien variaatioiden jälkeen melkein eniskertalaiselta hyvin. Nyt luultavasti alotellaan tauko hakuiluihin ja yritetään molemmat kerätä motivaatiota. Ehkä ensi viikolla vielä käydään,mutta sitten alkaa ajallisesti määrittämätön tauko.