Sainpas itteeni niskasta kiinni ja metsälenkin yhteydessä tehtyä Ninolle lyhyen (n.200m)jäljen. Ennen jäljen ajoa käytiin tunnin verran metsässä lenkkeilemässä, kiire olisi ollut kova päästä jäljelle jo suoraan ennen lenkkiä ja samoin lenkin jälkeen,kun päästiin takaisin autolle,kiirus jälkimetsään oli niin valtava, että napsahti nahkaremmikin katki. Onneksi hihna katkesi metsässä, eikä esim. kotipihalla oravan perään yrittäessä, kun tuossa kuitenkin kulkee pari kappaletta vilkkaasti liikennöityjä teitä.. Uusi hihna on hankittu jo kesällä, mutta miten tuo vanha remmi on ollutkin niin hyvä ja käteen sopiva, ettei siitä ole raaskinut luopua. No,nyt on pikkuinen pakko, turhan pitkään tuli vitkuteltua, huonostikin kun olisi voinut nyt käydä!
Jälki kulki ihan mukavasti tauon jälkeen, pimeys meinasi  taas päästä yllättämään, muutaman kerran epäilin kulkiko koira ihan oikeassa kohdassa,mutta eiköhän,kun kepit löytyivät yhtä lukuun ottamatta. En tiedä mikä ongelma kolmannella kepillä oli, Nino kulki siitä kepin yli,mutta ei ilmaissut. Alku muutama kymmenen metriä oli taas vauhdikasta menoa ja pientä pyörimistä jäljen ympärillä, mutta rauhoittui ensimmäisen kepin jälkeen. Kulmat menivät ihan tarkasti, eikä polun ylityskään tuottanut ongelmia.
Pitäneen yrittää vielä muutama jälki tehdä ennen lumia,josko niitä enää tänä vuonna edes tulee?? Koira makaa nyt tyytyväisenä sorkat ojossa ja taju kankaalla.. Eli hyvää teki! =0)