On täällä blogeissa ollut tarinaa rotuvalinnoista, joten valotetaas vähän tarkemmin tätä omaakin rotuvalintaa.
Elikkäs omaa koiraahan mulla ei aiemmin ole ollut, isällä on astma ja
itselläkin allergiaa,eli ikiomaa koira ei lapsena/nuorena ollut
mahdollista saada. Mummilla ja ukilla oli mun ollessa lapsi
pystäriterrieri-mix Kimi, Kimin kuoltua mie ulkoilutin sitten tuttuja
koiria. Eli koirista olen tykännyt ihan lapsesta asti ja suosikkirodut
ovat vaihdelleet. Jossain vaiheessa teini-iässä suosikkina oli
Siperianhusky ja Alaskanmalamuutti, jo ihan sen takia,että jos en ikinä
voi "sisäkoiraa" ottaa.. No,tuskimpa olisin ko. rotujakaan ulkona
raaskinut pitää.=0)
Vuonna -98 mun äiti innostui koira asiasta ja selailtiin rotukirjoja ja
mietittiin millainen koira? Hakusessa oli mm. omaa päätä omaava,
suurehko,mutta sporttinen koira. Ensin vaihtoehtona oli mm.
Novascotiannoutaja,mutta sitten löytyi SE, siis hovawart. Ja pentujakin
oli lähistöllä ja Roni-hoffi saapui äidilleni kesällä -98. Siitä
lähtien Ronin kanssa touhutessa, syttyi ajatus että meillekkin tulee
joskus hoffi, enhän saanut siitä edes allergiaoireita!
Omaa koiraa kun sitten lähdettiin tosissaan miettimään, hoffi oli
listassa ensimmäinen. "Salaa" ihastelin vielä suurempiakin koiria
mm.Owczarek Podhalanski, Leonberginkoira,Kaukasianpaimenkoira
Slovakiancuvac.. Mutta eipä noista oikein mikään ole mun mielestä
rivarikoira ja toisaalta kaipailin myös lenkkikaveria, jonka kanssa voi
sitten halutessa touhuta muutakin, vaikkakaan mitää harrastusta ei
ollut ajatusta koiran kanssa virallisesti aloittaa.
Mua miellyttää koirassa tietty alkukantaisuus, suurehko koko, omaa
päätä ja luonnetta saa olla, koiran ei siis tarvitse olla ns."sokea
tottelija".Säänkestävyyttä, sporttisuutta ja tiettyä tekemisen halua
pitää mieluusti olla, mutta liika-aktiivisuus rassaa.
Vahti-ja suojelunhalua saapi myös olla, mutta ei liikaa. Parasta on
koira joka sopii moneen menoon, mutta ei kärsi välillä
tekemättömyydestäkään. Nää ominaisuudet löytyy hyvin hovawartista.
Kohta neljän vuoden kokemuksella, hovawart on edelleen oman tuntuinen
rotu, vaikka välillä sitä tuskailee milloin minkäkin asian kanssa;
milloin koira vahtii liikaa, milloin siltä on korvat kadoksissa,
milloin se on liian epäluuloinen jne... Mutta loppupelissä, en mä
kuitenkaan täysin toisenlaista koiraa haluaisi.
sunnuntai, 29. heinäkuu 2007
Kommentit