On täällä blogeissa ollut tarinaa rotuvalinnoista, joten valotetaas vähän tarkemmin tätä omaakin rotuvalintaa.
Elikkäs omaa koiraahan mulla ei aiemmin ole ollut, isällä on astma ja itselläkin allergiaa,eli ikiomaa koira ei lapsena/nuorena ollut mahdollista saada. Mummilla ja ukilla oli mun ollessa lapsi pystäriterrieri-mix Kimi, Kimin kuoltua mie ulkoilutin sitten tuttuja koiria. Eli koirista olen tykännyt ihan lapsesta asti ja suosikkirodut ovat vaihdelleet. Jossain vaiheessa teini-iässä suosikkina oli Siperianhusky ja Alaskanmalamuutti, jo ihan sen takia,että jos en ikinä voi "sisäkoiraa" ottaa.. No,tuskimpa olisin ko. rotujakaan ulkona raaskinut pitää.=0)
Vuonna -98 mun äiti innostui koira asiasta ja selailtiin rotukirjoja ja mietittiin millainen koira? Hakusessa oli mm. omaa päätä omaava, suurehko,mutta sporttinen koira. Ensin vaihtoehtona oli mm. Novascotiannoutaja,mutta sitten löytyi SE, siis hovawart. Ja pentujakin oli lähistöllä ja Roni-hoffi saapui äidilleni kesällä -98. Siitä lähtien Ronin kanssa touhutessa, syttyi ajatus että meillekkin tulee joskus hoffi, enhän saanut siitä edes allergiaoireita!
Omaa koiraa kun sitten lähdettiin tosissaan miettimään, hoffi oli listassa ensimmäinen. "Salaa" ihastelin  vielä suurempiakin koiria mm.Owczarek Podhalanski, Leonberginkoira,Kaukasianpaimenkoira Slovakiancuvac.. Mutta eipä noista oikein mikään ole mun mielestä rivarikoira ja toisaalta kaipailin myös lenkkikaveria, jonka kanssa voi sitten halutessa touhuta muutakin, vaikkakaan mitää harrastusta ei ollut ajatusta koiran kanssa virallisesti aloittaa.
Mua miellyttää koirassa tietty alkukantaisuus, suurehko koko, omaa päätä ja luonnetta saa olla, koiran ei siis tarvitse olla ns."sokea tottelija".Säänkestävyyttä, sporttisuutta ja tiettyä tekemisen halua pitää mieluusti olla, mutta liika-aktiivisuus rassaa.
Vahti-ja suojelunhalua saapi myös olla, mutta ei liikaa. Parasta on koira joka sopii moneen menoon, mutta ei kärsi välillä tekemättömyydestäkään. Nää ominaisuudet löytyy hyvin hovawartista.
Kohta neljän vuoden kokemuksella, hovawart on edelleen oman tuntuinen rotu, vaikka välillä sitä tuskailee milloin minkäkin asian kanssa; milloin koira vahtii liikaa, milloin siltä on korvat kadoksissa, milloin se on liian epäluuloinen jne... Mutta loppupelissä, en mä kuitenkaan täysin toisenlaista koiraa haluaisi.