tai,meidän kohdalla esteiden hyppelyä ja kaikkea säätämistä ei ehkä voi agilityksi sanoa,mutta jotain sinne päin kuitenkin. Meidän hoffitreffi-porukka pieneni puolella,mutta me käytiin Ninon kanssa taas kokeilemassa agi-esteitä, se kun vaan on niin kivaa,etenkin kun ei ole niin väliä miten sitä koiraa siellä ohjaa (eli ei tartte miettiä mitään muuta kuin ehkä ite pystyssä pysymistä),pääasia että on kivaa ja kuuma tulee, jä näin kävi. Meille molemmille.

Kuten kuvasta näkyy,ihan ei aina homma ole hanskassa,mutta päästiinpä meille niin vaikea keinu ainakin kertaalleen alusta (melkein) loppuun.

 

Siis mitä mun pitäs tehdä?

NInon aina niin lempparit,A-este.. (ja lentävät korvat..)

(lennokkaat takajalat) ja

 mamman käsi,nam!

Puomi oli taas vaikea jutska ja Maiju siihen sitte teki nameista "polun", jonka Nino sitten hoiteli näin

NOh,meni se sen sitten lopulta ihan oikeestikin ja ihan reippaasti.

Kaiken säntäilyn ja naurun hekottamisen jälkeen oltiin molemmat ihan puhki. Kivat treenit siis.

Siinähän ne sitten olikin meidän viikon huippuhetket. Tai Nino piti yhdellä iltametsälenkillä pitkästä aikaa omaa kivaa ja oli oikeesti vauhti päällä.  Meinas jo hermostua meikäläinen sekä koirakamu,kun koko ajan olis pitänyt painia ja juosta.

Lumet ovat saaneet kyytiä,eli pikkuhiljaa alkaa taas kurapuku kutsumaan ja kivat lenkkipolut on menneen talven lumia. Vielä hetken pääsee pelloille ja kelkkareiteille, ainakin saappaat jalassa, mutta sitten taitaa alkaakin tylsemmät ajat. Ääh.