Pari sanasta  tänne,ettei ihan unohdu.

Tosiaankin talvi jatkaa kulkuaan, edelleen lumisissa merkeissä ja napakkaa pakkastakin on piisannut. Harrasteetkin on samat pulkkamäessä ees taas juoksua,yksin tai kavereiden kanssa,lenkkejä kelkka-urilla. Jäällä uskaltaa kulkea vain kelkkojen kovettamilla reiteillä.Tarkoittaa siis sitä,että kävellään suoraa linjaa ees taas. Umpihangessa kastuu herkästi vähintäänkin kengät, hyvin tuo lumi eristää ja estää kunnon jään syntymisen. Joku vaisto se on koirallakin,se ei mieluusti mene esim. keppiä hakemaan,kun sen mun heittotaidoilla viskaa vähän väärään paikkaan.

Ettei vallan tylsäksi käy,niin pitää se jotain pientä kivaa keksiä välillä.

Mie olen pitkään (n. pari -kolme talvea) arponut josko Ninon kanssa kokeiltais vetohiihtoa ja nyt sitten hetken mieli johteesta kokeiltiin. Eka kokeilu meni ok, vaikka mä olen surkeista surkein hiihtäjä,mutta pystyssä pysyttiin ja vauhtia oli suht sopivasti. Toinen kerta takkusi, Nino lopetti vetämisen heti kun mie vähänkin hölläsin omaa tahtia. Lopulta pienellä Kuka tulee- huijauksella sain vauhtia koiraan ja takaisin päin tultiin Missä auto,etsi-huijauksella. Kolmas kerta oli täys fiasko, oli lähes umpihanki,vastaan tuli tanskandoggi samalla kapella uralla ja kun paikkaa vaihdettiin..aah hevosenpaskaa. Saa nähdä loppuiko tämä harraste siihen keikkaan. Ei Ninosta ihan taida muutenkaan vetokoiraksi olla,onhan se huomattu kelkkaillessa ja muutenkin, se kun on yleensä sellanen jolkottelija. Mutta kaikkea kivaa pitää kokeilla. Ja josko mie oppisin vaikka hiihtämään..

Voihan sitä hiihtoa harrastaa näinkin..