Nyt loppuviikosta ovat taas Nino ja Saku päässeet juoksemaan keskenään. Torstaina oli pikatreffit soramontuilla, mutta eilen tehtiin jo kunnon lenkki, kun Niinakin alkaa hiljalleen toipua flunssasta. Tuntui,että viikon tauon jälkeen oli taas aika kovaotteista poikien meno,etenkin metsässä. Mutta leikkinä pysyi kuitenkin, aika hyvin osaavat koirat lukea toisiaan ja lopettaa riehumisen ajoissa, ennenkuin menee paini liian totiseksi. Luminen metsä ja väärinpäin kierretty lenkki meinasi taas tehdä tepposet ja oikeastaan koko loppulenkin oltiin enemmän ja vähemmän eksyksissä ja autot ihan hukassa, taas kerran. Pitäneens alkaa opettamaan koira etsimään autoa, kun kaikkea muutakin etsintäleikkiä harrastetaan, siitä voisi olla oikeasti joskus hyötyä.
Tänään oli vuorossa taas viikottaiset hakutreenit. Nino pääsi ennen treenejä ottamaan pienet spurtit sakemanni Nellan kanssa. Vihdoinkin tyttö, joka ei säikkynyt Ninon kankun hivutuksia ja louskutusta. Treenit meni ihan kohtalaisesti, ennen metsäänmenoa otettiin taas räsyllä riehutusta ja sen jälkeen koira hetkeksi autoon. Edelleenkään metsässä Nino ei räsyllä leikkinyt,mutta sai räsy sen kuitenkin taas haukkumaan. Ekalla maalimiehellä vaan oli taas varmistelua, että onhan se mami jossain lähettyvillä,ennen kuin ensimmäiset haukut tulivat. Koira pysyi kyllä maalimiehellä,mutta muutaman kerran kuikuili kaula pitkänä "missähän se mami on???" Toisella piilolla meinasi mennä ihan pupu pöksyyn, se kun oli telttamallinen umpipiilo. Aika reippaasti oli maan nuuskuttelua ja muuta sijaistoimintaa, kun Nino hoksasi,että maalimies onkin siellä sisällä. Lähetyksillä ei sinne suostunut menemään, eli mie menin sitten mukaan ja sen jälkeen olikin taas koiralla helpompaa. Kolmas piilo taisi olla helpoin juttu ja siellä ei ihmeempiä ongelmia ollut.
On tuo vaan kumma tuo arkailu tuolla hakumetsässä, normaalisti jos lenkillä metsässä tulee joku vastaan tai riittää oikeastaan pelkkä haju, että jossain on joku, niin hurtta on niin äijää olevinaan..