Nyt loppuviikosta ovat taas Nino ja Saku päässeet juoksemaan keskenään.
Torstaina oli pikatreffit soramontuilla, mutta eilen tehtiin jo kunnon
lenkki, kun Niinakin alkaa hiljalleen toipua flunssasta. Tuntui,että
viikon tauon jälkeen oli taas aika kovaotteista poikien meno,etenkin
metsässä. Mutta leikkinä pysyi kuitenkin, aika hyvin osaavat koirat
lukea toisiaan ja lopettaa riehumisen ajoissa, ennenkuin menee paini
liian totiseksi. Luminen metsä ja väärinpäin kierretty lenkki meinasi
taas tehdä tepposet ja oikeastaan koko loppulenkin oltiin enemmän ja
vähemmän eksyksissä ja autot ihan hukassa, taas kerran. Pitäneens alkaa
opettamaan koira etsimään autoa, kun kaikkea muutakin etsintäleikkiä
harrastetaan, siitä voisi olla oikeasti joskus hyötyä.
Tänään oli vuorossa taas viikottaiset hakutreenit. Nino pääsi ennen
treenejä ottamaan pienet spurtit sakemanni Nellan kanssa. Vihdoinkin
tyttö, joka ei säikkynyt Ninon kankun hivutuksia ja louskutusta.
Treenit meni ihan kohtalaisesti, ennen metsäänmenoa otettiin taas
räsyllä riehutusta ja sen jälkeen koira hetkeksi autoon. Edelleenkään
metsässä Nino ei räsyllä leikkinyt,mutta sai räsy sen kuitenkin taas
haukkumaan. Ekalla maalimiehellä vaan oli taas varmistelua, että onhan
se mami jossain lähettyvillä,ennen kuin ensimmäiset haukut tulivat.
Koira pysyi kyllä maalimiehellä,mutta muutaman kerran kuikuili kaula
pitkänä "missähän se mami on???" Toisella piilolla meinasi mennä ihan
pupu pöksyyn, se kun oli telttamallinen umpipiilo. Aika reippaasti oli
maan nuuskuttelua ja muuta sijaistoimintaa, kun Nino hoksasi,että
maalimies onkin siellä sisällä. Lähetyksillä ei sinne suostunut
menemään, eli mie menin sitten mukaan ja sen jälkeen olikin taas
koiralla helpompaa. Kolmas piilo taisi olla helpoin juttu ja siellä ei
ihmeempiä ongelmia ollut.
On tuo vaan kumma tuo arkailu tuolla hakumetsässä, normaalisti jos
lenkillä metsässä tulee joku vastaan tai riittää oikeastaan pelkkä
haju, että jossain on joku, niin hurtta on niin äijää olevinaan..
lauantai, 18. marraskuu 2006
Kommentit