Hups,hujahtanut pari viikkoa viime päivityksestä. Sen verran sutinaa tunnun ehtivät järjestämään joka päivälle,että ei meinaa edes netissä ehtiä pyörähtämään. Jokin ajan hallinnan- kurssi olis vissiin ihan asiaa..

Mutta siis parit jälkitreenit on takana,viime viikolla korjailtiin vielä kepin jättö ja pienoista kohellus ongelmaa,alku tökki ja vasta kolmas keppi (yhteensä 9keppiä jäljellä) nousi ja sen jälkeen siis kaikki ja puolen välin jälkeen vauhti hiljeni.

Tällä viikolla touhu oli taas normaalia ja kivaa jäljestystä. Kaarina oli tehnyt hyvän ja haasteellisen jäljen, oli jyrkkää nousua,pätkä polulla jäljestämistä ja jyrkkä lasku. Metsää ja hakkuu aukiota. Keppejä oli polulla ja mäen laskussa, eikä mitään ongelmaa. Kepit löytyivät lukuunottamatta kolmosta,joka oli ihan tosi helppo,miekin sen bongasin pitkästä matkasta,mutta koira käveli yli. Viimminen olis myös jäänyt, Nino vaan jatkoi matkaa suoraan hiekkatielle,minne jäljen tekijäkin oli mennyt. Vimpo keppi otettiin sitten takaisin päin ja löytyihän se sitten. Keppejä jäljellä taas se 9. Mutta hyvin meni,nyt varmaan taas jatketaan siihen mihin jokunen viikko ennen kohellusta jäätiin.

Esineruutuakin ollaan otettu molemmilla kerroilla,ekasta ei muuta mainittavaa,kun että tuodut esineet oli meidän ruuudun tallaajien jättämät merkit sieltä puista...arg! Tällä viikolla ruudusta tuli sitä mitä pitikin.

Treenien lisäksi ollaan vähän lutrattu vedessä,vaikka sen piti kyllä olla hajuhaittojen takia tauolla (vielä suihkupesun kera shampoon jälkeenkin meillä haisee mätä piimä-märkä koira yhdistelmä)ja jokunen metsälenkkikin ollaan menty, joko Danan tai Sakun kanssa. Toi viime tiistain jälkitreeni menikin varmaan siksi niin hyvin,kun mulla oli vapaapäivä ja koirasta oli imetty suurin puhti pois jo aamusta alkaen, ensin metsäilemällä Sakun kanssa ja päälle vielä iltapäivällä uintikeikka Danan kanssa. Ennen jälkeä vielä viimmeinen väsytys frisbeen kera. Toivotonta vaan joka treeniä ennen näännyttää koira noin,jos meinaa töissä ehtiä käydä. Aika puhki Nino tiistaina olikin esineruudun ja  jäljen jälkeen, tarjolla olis vielä ollut kirmailua hoffi-tyttö Venlan kanssa,mutta Ninolta paloi ns. käpy hyvin pian ja se leikki loppui aika lyhyeen.Ihan kaikkea ei näköjään vanha jaksa.

Mitäs muuta mainittavaa.. Juu, Ninolla ehti olla yhden päivän uusi komennettava,kun velipoika kera avokin ottivat hoitoonsa uutta kotia etsivän koirulin. Ihana mixaus-narttu,persoonallisen näköinen,eikä hullumpi muutenkaan,ikää vuosi. Kertaalleen ehdittiin siis treffata,ennen kun neiti sai onneksi uuden kodin.

Kuulumisten lisäksi taas muutama kuvanen tältä päivältä. Käytiin lenkin jälkeen tsekkaamassa lasitehtaanranta,missä mie olen viimeksi tainnut käydä lapsena. Ihan ei muistikuvat paikasta pitäneet paikkansa,mutta kiva käydä paikoissa missä vuosiin ei ole tullut käytyä.

Tän reissun jälkeen piisasi vielä puhtia remmilenkille kera Sakun ja Bonon. Bonon sairasloma on saanut helpotusta ja luvan liikkua enemmän. Ja tosi hienoa,että Nino ja Bono voi edelleen olla kimpassa. Vähän nääs jänskätti pitkän tauon jälkeen,kuin käy hoffin-uroon ja vuotta lähenevän rottispoitsun tapaaminen.