Juhannukseen kuuluu luonnonkukat, heinä maistuu ja voihan siellä vaan käyskennelläkin...

Lehmiä näkyy Suomen kesissä enää vähän,mutta saahan sinne päin kesäisen maalaismaiseman tuoksun muutenkin.. Likoamalla vaikka kura-ojassa.

Toisilla virtaa juhannusjuhlissa viini ja olut,meillä vesi..

Siinäpä ne, meidän päällimmäiset juhannuspuuhat.. Mieli olisi tehdä piskistä rukkaset paskaoja- uinnin jälkeen,mutta palkitsin sen kuitenkin sitten pienellä jäljellä, ekaa kertaa kokeilin piikkiä,kun se tiistain treenissä unohtui,mutta reippaasti se nyt ainakin paahtoi yli ja laajalla kaarella etsi jälkeä aika tovin,mutta löysi sitten sen sitten ihan oikein ja suoriuduttiin kunnialla loppuun asti.

Eipä siis normi-arjesta poikennut tämäkään juhannus. Tai no,arjesta sen verran poikettiin että,eilisellä iltalenkillä poikettiin muutamalla siiderilla Niinan ja Sakun luona, normaalisti kun tyydytään pelkkään lenkkeilyyn ilman siidereitä.

Pitkään aikaa kun ei ole oikein ollut blogissa kuvia,niin alla vielä muutama aattopäivältä, kun piipahdettiin soramontuilla lenkillä ja Miro pääsi etsimään hienoja kiviä, kivet kun on pienelle pojalle tärkeä juttu.

Ja pojat kun on poikia, niin hiekka turkissa on sitten Ninon juttu..

Ninon haava on ainakin melkein kiinni. Kuuri loppui maanantaina ja haava on kiinni,mutta kiikun kaakun kuiten eli kauluri pysyy vielä päässä ja Fusidin-voiteella sitä varmuudeksi vielä voitelen. Toivottavasti pysyy nyt ummessa,ettei edessä häämöttävä mökkiloma ja toivottavasti lämpimät (= uintikelit) ilmat mene mönkään.

Pyöräilyt on ollu nyt tauolla, jotenkin ei lääkekuurin kanssa viitsi ihan kamalia rehkiä eli peruslenkeillä ollaan menty nyt. Ja tiistaina taas jälkeiltiin tosi kosteassa metsässä. Hyvin haiseva jälki toi taas enemmän levottomuutta,vauhtia ja jatkuvaan korjailua jäljelle (Nino siis itse paikkaili koheltamistaan ja epätarkkuutta). Kakkos kepin yli mentiin vauhdilla, siitä ei mitään hajua koiralla. Mutta ihan ok treeni,mutta meille parempi on kuiva metsä ja vähän huonommin haiseva (tai reilusti vanhempi) jälki.

Ennen jälkitreeniä piipahdettiin myös raunioilla,esittelemässä raunioita muutamalle uudelle koirakolle. Nino kun siinä oikein innostui raunioista ja ihmetteli,että mitäs täällä vaan kävellään,niin Katja ystävällisesti meni piiloon,että saatiin tehdä siinä samassa yksi etsintä,kun sitä Nino niin kovasti odotti. Toivottavasti päästään pian taas oikeestikin rauniotreeneihin!

Eilen tavattiin tosi tosi pitkän ajan jälkeen Niina ja Saku metsälenkin merkeissä ja kavereita pojat oli vielä tauon jälkeenkin. Ehtis tässä nyt vaan enemmän tehdä noita yhteislenkkejä,mutta aina tuntuu menevän aikataulut ristiin.. Harmi,ettei kameraa viitti kuljetalla mukana,kun koko ajan on iso tai pieni sateen uhka ilmassa, monelta päivältä olis saanu ihan mukavia kuvia. Tänään sentäs paistoi aurinko ja saatiin juhannus poseeraus.

Eli oikein Hyvää Juhannusta kaikille!

Mie olin niin tyytyväinen,että taistelun jälkeen Ninon naama parantui,mutta paskan marjat. Eilen aamulla kattelin,että lattialla on verta ja ekaksi tutkin tassut,että onko siellä nyt haava,mutta hyvin äkkiää hoksasin,että perhana,naamahan se on veressä ja se siitä sitten. Oltiin justiinsa pari päivää olla ilman paikallishoitoa ja töttöröä ja tietysti heti se sen posken sitten kapsutti auki. Eli ollaan taas alkupisteessä,perhana soikoon.

Antibiootitkin loppuu muutamien päivien päästä,eli huonolla tuurilla saa hakea uuden satsin. Ja se antibioottien antaminen on yhtä tuskaa ja painiottelua. Miten voikaan koira vihata lääkkeen ottoa niin valtavasti,jo pelkkä paketin rapina aloittaa päänravistelun,maiskuttamisen ja kuolaamisen,sekä karkuun luikkimisen. Ja tosiaan tällänen pienen kokoinen ihminen saa kylä keskittää kaikki voimansa koiran paikalla pitämiseen ja leukojen aukasemiseen. Sitten alkaakin jo loppua kädet,kun pitäs vielä tuupata ne pillerit sinne syvälle nieluun.. En tiiä miten se tollaset traumat on antibiooteista saanut? Nuorempana ne meni tuosta vaan ilmasta koppaamalla tai ainakin namin sisällä,mutta nyt ei tosiaankaan.. Että sellasta! AAAGH!

Eilen olikin sitten oikeen myrkytys-ilta, ensin antibioottia ja haavaan betadinea ja bacibactia ja kaupan päälle vielä niskaan ja selän päälle punkkimömmöt. Hetken oli jo hiljaista punkkirintamalla,mutta nyt niitä taas piisasi turkin täydeltä,että pakkohan se oli se Expot hakea. Toivottavsti pysyvät moiset ällötykset nyt poissa!

Sairastelu-haasteiden lisäksi,ollaan harrasteltu haasteita myös jälkitreeneissä. Mie ite halusin Ninon treenijäljen hiekkaiselle,vähän heinikkoiselle (ja tuuliselle)maisemointikukkulalle. Tuo olisi vielä ehkä mennyt,mutta sinnepä ajeli sitten pari autollista porukkaa, juoksentelemaan keskelle Ninon jälkeä ja siinäpä sitten olikin haastetta kerrakseen. Aika hankalaa oli touhu muutenkin,vaikka ajoittain jäljellä mentiinkin,mutta muutaman kerran pasmat oli ihan sekaisin. Ihmeen vähän häiriötä Nino otti vaikka siitä ihmisjoukon läpi kuljettiin,mutta eipä siinä nyt ihan enää oikeaa jälkeä aina seurattu. Luultavasti ilman perässä kulkijoita oltas oltu ihan hukassa,mutta takaa tulevien ohjeiden mukaan päästiin aina takaisin jäljelle ja 3/6 keppiä löytyi. Mutta kyllä Nino on hieno jälkikoira,kun tuostakin selvittiin kohtalaisella kunnialla.

Ens kerta ehkä kuiten vähän iisimpi treeni.

Eipähän parantunut naaman tulehdus ilman antibioottia,vaan maanantaista niitä on nyt popsittu ja pahalta tuo tulehdus-kohta edelleen näyttää. Ja ruokakaan ei maita. Sekä eilen että tänä aamuna on sitten saanu myös luututa oksennuksia lattialta,että saas nähdä pitääkö antibiootitkin vaihtaa.Onneksi helteet helpottaa,niin ei harmita niin paljon,kun ei päästä edes uimaan.

Toissapäivänä sitten sattui taas pieni yhteenotto,olihan edellisestä jo aikaakin.. Mummilassa naapurin spanieli karkas ovesta ja teki pari hyökkäystä Ninon kimppuun, vammoilta vältyttiin tälläkin kertaa,mutta siis miten voi olla näin paskaa tuuria,että kaikki piskit sinkoilee meidän kimppuun!!! Onneksi välillä ollaan tavattu vähän mukavampiakin koiruuksia,kuten Ninosta vallan hurmaava sekarotuinen, eikä se sekarotuisen valkkarikaverikaan paha ollut. Yllätys oli, että vaikka molemmat oli uroksia,toinen leikattu,niin ei tullut ihmeitä kähinöitäkään. Vaikka Nino ei välttämättä oikein sulata noita leikattuja koiriakaan.

Eilen,vaikka nyt sairastupalaisia ollaankin,käytiin  jäljellä. Vähän oli levotonta ja ajoittain epätarkkaa menoa,liekö johtyen ylimääräisestä energiasta,kun ei helteillä olla muuta kuin korttelia kierretty,mutta kepit löytyi ja kului sitä energiaakin sitten kun oli taas ihan kivan mittainen jälki. Jäljen jälkeen Nino sai vielä leikkiä (tai no liehitellä ja lirkutella) Dalmistyttö-Danin kanssa. Jestas,että oli Nino poika korvat solmussa ja töpö töttöröllä kivasta tyttöseurasta.

Treenattu ollaan hakua ja jälkeä, sekä sitä pyöräilyä. Perjantaina jo oli hakuharkat pienellä porukalla ja Mirokin pääsi ekaa kertaa mukaan "äiskän reeneihin". Harmi kun ei ollu kamera mukana,olis saanu pitkästä aikaa painikuvia Ninosta ja Sakusta,kun ehtivät pojat vähän lämmitellä keskenään ennen treenejä. Ja olishan se ollu kiva räpsiä kuvia Mirosta maalimiehenäkin.

Miro meni treeneissä mukana ihan kivasti ja saipi olla Niina-kummin kanssa maalimiehenä Ninolle. Ja se vasta oli kivaa.Sen verran hyvin käyttäytyi pikku-ukko,että saa läheä mukaan joskus toistekkin. Ninon treeni meni ihan jotenkuten,ekana oli etukulmassa Niina ja Miro,seuraavan piston piti olla tyhjä,mutta vähän epäilin,että oli jo saanut hajun toisesta ukosta ja niinhän siinä kävi. Ja eipähän se oikeen meinannu totella sitä pois kutsuakaan. Oli sitten käynyt toisella ukolla,mutta ei ilmaissut ja lopulta tuli kutsuttuna pois. Siitä sitten kun lähetin takaisin,meni ja ilmaisi. Fiksu koira,ties munanneessa ja piti suunsa kiinni,ja toimi vasta kun käsky kävi.

Lauantaina treffattiin metsälenkillä Rita-bulli,mutta ei oikein taas leikit mennyt yksiin, Nino tuuppas herrasmiehenä Ritan ojanpiennarta kerien paskaojaan. Ihme,ettei Ninolla ole montaa koirakaveria... Pari pientä spurttia koiruudet ottivat,mutta muuten jolkottivat peräkanaa,kun majakka ja perävaunu.

Parin kolmen kilsan pyörälenkkejä ollaan tehty sen pari kertaa viikossa ja se on ihan sopiva määrä,kun ei ole tarkoitus mitenkään ylikuntoon treenata,kunhan vaan vaihtelua tavalliseen tallaamiseen. Lämmenneet kelit kyllä vaikuttaa kaikkeen lenkki-intoon,että voi ne pyöräilyt tästä vielä harventua. Mutta ihan kivaa tuo fillarointi on, kai meistä molemmista.

Eilen käytiin sitten hikisissä jälkitreeneissä. Minna tallasi Ninolle ihan vaativan ja lähes kilsan jäljen kuudella kepillä ja kyllä siinä hiki virtasi ja koirakin oli aika sippi kun loppuun päästiin. Mutta fiilis oli hyvä,toinen ihan loistava jälki peräkkäin,kehuja tuli etenkin kulmatyöskentelystä. Innolla jo ootellaan seuraavia treenejä!

Siinä ennen jäljestystä Minna kopeloi Ninon selkää ja oikeaa takakinttua,kun mulla on sellanen fiilis,että jossain olis jotain vikaa. Sen sakemanni-episodin jälkeen Ninohan ontui oikeaa takajalkaa seuraavana päivänä,mutta sen jälkeen ontumista ei ole ollut. Mutta Nino ei tykkää,että jalkaa "käsitellään"( siis rapsuttaa mahan alta ja siinä ohessa nostaa jalkaa tai muuten kun jalkaa nostelee ja taivuttelee), muutaman kerran on vingahtanut ja murahtelee,mutta kun ei sitten aina,eikä eilen. Toisaalta Nino on tarkka jaloistaan,että sekin jo selittää murahtelun,mutta sitten kun mie olen välillä näkeväni,että se ei varaisi täysin painoa sille jalalle? No, en tiiä, liikkeissä ei oo musta vikaa, se hyppii,pomppii,loikkii, kestää kaikenlaiset lenkit jne. niin ei siellä nyt kai pahasti voi olla vikaa. Siis seurataan. Jotenkin sitä on vaan niin tarkka,että vaikka lonkat on A/A,niin Ninolla on se häntämutka ja sitähän ei tiedä mitä se iän mukaan tuo tulleessaan.

Toinen vaiva on sitten joku pirskatin ihotulehdus,vähän hotspotin näköinen,mutta jotenkin ei kuitenkaan. Niillä main oli punkki kiinni ja Nino oli sitä jo rapsutellut,ennen kun mie sen hoksasin ja nyt sitten siitä on ihoihan kunnolla nilellä eikä meinaa parantua millään.  Ens viikolla se on viimeistään vissiin haettava kuuri, jos betadine ja basibact ei ala puremaan.. Sais kyllä parantua,jos hellettä pukkaa,niin uimaan pitäs päästä!