Tänään vietettiin hauskaa päivää mäenlaskun merkeissä kera koiralauman. Hauskaa ja rankkaa oli koirillakin, jessus niiden menoa,etenkin noiden lapsosten. Aika väsynyttä väkeä on ollut iltapäivän (paitsi tuo valkoinen iki-liikkuja ). Harmi, kun aurinko ei paistellut, kuvat olisivat onnistuneet paremmin.

Bestikset mäellä

Pennut löysivät  yhteisen sävelen

Näissä tunnelmissa on viikko taas vierähtänyt, lenkkiä ja lumileikkejä.

Kun ei tässä nyt oikein muutakaan ole. Lenkkiä ollaan tehty (ja välillä NIno etsinyt mamman "hukkaamia" tavaroita),silloin kun on ollut aikaa ollaan tallattu pitkiäkin retkiä pakkasta uhmaten.Illalla etenkin on ihana kävellä noilla kelkkareiteillä hämärässä hiljaisuudessa,pensaiden oksat on kuin täynnä timantteja lumen niissä tuikkiessa. Kuu loistaa. Ja Herra (vai liekö Rouva) huuhkaja välillä huhuilee. (Ekat huhuilut kyllä aiheutti mulle pienen pelästyksen )

Pienin sydämentykytyksen aiheutti myös yhtenä päivänä pellolta palatessa NInon liukastuminen jäiselle autotielle. Jalat lähti liukkaalla alta ja koira kaatui ja kiljui kun syötävä,pahinta vielä että osa liukastumisesta oli mun omaa mokaa,kun kiskasin näköjään liian voimalla riekkuvaa koiraa. Hetken aikaa Nino makas maassa ja vinkui ja mä olin varma,että nyt meni luita poikki,mutta ei. Oikeaa takajalkaa ontui hetken ja kotona sitä nuoleskeli vähän,mutta sen jälkeen ei mitään,luojan kiitos. Mutta perhana että pelästytti!

Jääkausikin on nyt sitten muutes avattu,viikolla on pari kertaa käyty testaamassa jään kestävyyttä ja kyllä se meidät kantoi,mutta nyt on taas vettä rannoilla,että ei sinne kamalasti houkuta mennä..

Mutta kun ei tässä sen ihmeitä niin muutama kuva siis.

1.Lentävä Hovawart

2. Hyppäävä hovawart

3.Ja sen takamus

4.Retkillä

5.Välillä juostaan

6. Välillä on se ojennettava pikkunassikkakin mukana menossa

7. Ja pakollinen "poseeraus"

Onpas taas hujahtanut muutama hetki viime päivityksestä,mutta eipä tässä ihmeemmin ole mitään tapahtunutkaan.

Pakkasta piisaa,milloin enemmän ja milloin vähemmän eli kuonot on edelleen huurussa.

Ja luntakin piisaa,että hoffipoika meinaa välillä olla pulassa,etenkin jo ojaan humpsahtaa. Olikin työ päästä sieltä poijes.

Kuvia on tullut otettua harmillisen vähän,vaikka pitäs tätä ihanuutta,oikeaa talvea kyllä enemmänkin kuvata..Päivät vaan on olleet aika harmaita ja suurin osa metsä-ja peltolenkeistä on tullut tehtyä iltamyöhällä. Muutama kuva sentäs on viikon varrella tullut räpsittyä.

Treenit on ihan tauolla, hakutreeneistä ei ole mitään kuulunut,mutta eipä taida autolla treenipaikoille edes päästä. Treenitauko kyllä alkaa pikku hiljaa näkymään. Ninohan ei tuhoa mitään tai ole muuten varsinaisesti rasittava,mutta kun on tylsää,niin vahtiminen lisääntyy,välillä raivostuttaviin piirteisiin. Kotona kommentoidaan sitä sun tätä tyhjänpäiväistä ja lenkilläkin pitää välillä olla tarkkana kun porkkana. Tai en mie tiiä, jotenkin olen vaan yhdistänyt,että kun ei ole aivokopalle riittävästi työtä,niin äkkiää koirasta tulee yli-herkkis vahtimiselle.

Lenkkiä ollaan nyt yritetty painaa urakalla ja käyttäen etenkin ilta-myöhällä hyväksi kaikki mahdolliset lähitienoon moottorikelkka-reitit,kun ihan umpihangessa ei pitkään viittitä tarpoa kumpikaan. Onneksi täällä nyt näyttää kelkat heränneen kesä-unilta ja saadaan ihan mukava melkein 6km lenkki tehtyä niitä uria ja hiljaisia pyöräteitä myöten. Siinä voi sitten samassa jättää namuja tai esineitä taakseen ja lähettää koiran etsimään, saa edes jotain aktivointia tai ainakin spurttailua tuolle jolkottelijalle. Tänään onneksi tapahtui täysi hyytyminen parin tunnin pulkkamäki keikan jälkeen joka tehtiin kera Sakun ja Bonon. Onneksi on muutama noita koirakamuja, joiden kanssa kähistessä iskee kotona sitten yleensä täysi uupumus.

Otsikkoon palatessa, Nino on aloittanut todenteolla joka talvisen Pidä Suomi siistinä- kampanjansa.. Se on aivan uskomaton räkärätti-imuri,taas tänäkin talvena. Ja meno senkun kiihtyy talven edetessä. Mikä helvatti niissä nenäliinoissa kiehtoo,että niitä pitää syödä mielin määrin? Ja hevonpeet, toinen herkku jäisenä.. Ikävin asia on sitten ne ihmisenpeet.. Taitanee olla aika kohta kirjottaa tekstaripalstalle niistä, kohtahan se kirjoittelu koiran kakoista kuitenkin senkun kiihtyy. Vastavetona voisin toivoa,että ihmiset ei paskois luontoon,meidän koira syö ne ja se on paljon ällöttävämpää,kun ne koirankikkareet siellä tienpientareilla.. Nää kolme on ollut kuluneen viikon hittituotteet meidän rontin makumaailmassa,YÖK!

Nopsasti se vapaa viikko vierähti,huomanna taas töihin. Polvi on parempi,mutta ilmottaa kyllä itsestään jatkuvasti.Lenkillä kyllä ollaan käyty ihan normaalisti,lumi-hangessa rämpiminen ja alamäet on palvelle pahimmat paikat,mutta eiköhän se siitä. Pakkasta on piisannut koko viikon -20 asteen molemmin puolin,mutta eipä tuo ole tahtia haitannut. Lumihangessa pohraaminen tuppaa käymään Ninon tassuihin ja jalkoihin eli umpihankia ollaan vältelty,lukuunottamatta paria keikkaa mitä ollaan pohrattu kera Sakun ja Bonon,siinä kolmisin kähistessä ei ehdi niin tassuja palellaakkaan. Muuten ei kyllä pakkanen haittaa,kun liikkeessä pysytään. Ja ah mikä rauha tuolla on kulkea, ei montaakaan vastaantulijaa näy. Koirakin saa siis liikkua paljon vapaammin näillä ilmoilla. Ja kyllä sitten uni maittaa lenkin jälkeen niin että kuorsaus käy.

Se tassusumute muutes oli ehkä vähän hyödytön ostos,ehkä se vähän ehkäisee niitä lumipaakkuja,mutta ei se niitä kokonaan pois pidä.. Toisaalta Nino rakastaa sitä sumutetta ja nuolee sen heti kun silmä välttää pois tassuista. Teho vois siis olla toinen, jos se aine sais rauhassa olla siellä tassuissa.

Lunta ja pakkasta piisaa edelleen ja vapaat on alkaneet siis ulkoilun merkeissä. Maanantaina pulkkamäessä kera Danan ja eilen rämmittiin kera Sakun ja Bonon kanssa enemmän ja vähemmän umpihangessa pari tuntia. Taitaa olla moottorikelkat pois muodista,kun kukaan ei ollut ajellut metsässä ja pellolla ja olikin siis aika urakka tarpoa ja kiskoa pulkkaa perässä. Koiratkin tuntuivat jo välillä kyllästyvän lumessa pohraamiseen ja pyörivät jaloissa,mutta hengissä selvittiin tästäkin reissusta.

Illalla lähdettiin vielä Ninon kanssa lenkille,sitten kun olin lopulta koiran saanut hereille ja se reissu olikin lähellä päätyä taksikyydiksi. Loppulenkistä otin Ninon kiinni ja  siinä sitten hetki jatkettiin matkaa,kunnes kops. Fleksin lukko oli jäässä ja irtosi valjaista ja pamahti koko 7 metrin matkan mun polveen. Ja oikeesti voin sanoa,että se sattu! Linkuttamalla päästiin kotiin ja nyt on polvi aika mageen tuntuinen,miten voikaan mokoma pieni lukko tehdä näin perhanan kipiää.. Könkättiin kyllä tänäänkin pulkkamäkeen,mutta ei tuo jalka siitä ehkä oikein tykännyt. Onneksi Niina huolsi Miron ja koirat väsyttivät toinen toisiaan,tai ainakin toistensa (tai ainakin meidän korvia) korvia,tänään oli joku tosi räksytys- ja rähinäpäivä ja kolmesta koirasta lähtee hurja mekkala. No Nino on ainakin nyt väsynyt ja taidetaan olosuhteiden pakosta huilia loppupäivä. Toivottavasti huomenna jalka on jo parempi, riivattu jos menee koko "lomaviikko" nyt mönkään. Jalasta puheen ollen, etsiskelin eilen Ninolle tossuja,kun lumi tarraa niin kamalasti anturoiden väliin,että meno on oikeesti välillä tuskaista. Mieleisiä ei kyllä löytynyt,mutta ostin nyt kokeeksi tassuihin sumutettavaa ainetta, jonka pitäs ehkäistä lumen paakkuuntumista. Saas nähdä onko siitä edes vähän hyötyä..